Päivät ovat alkaneet soljua vauhdilla eteenpäin, kun kevät lähestyy. Koko ajan mielessä mietin miten treenata ja ketä sekä mihin kisoihin kenen kanssa ja minne. Ensi viikonloppuna on rataharjoitukset Nurkissa. Tänne lähtee tuntiratsastajien aluemestaruuksiin tähtäävät ratsukot Jemina ja Matti sekä Jasmiina ja Taisto. Tytöt menee he C:1 luokan ja minä menen Matilla HeB:0 -luokan. En ole vieläkään päättänyt menenkö Matin kanssa sinne hallialuemestaruuksiin. Siellä on myös Kn, joten olisi kiva mennä kaksi luokka. Matti on kyllä ollut ihan kiva ratsastaa, joten Nurkin rataharjoitus antaa varmaan jotakin selvyyttä asiaa.

Minnin kanssa ollan menossa pääsiäisenä myös kisoihin. Primalla on 1-tason kisat, joissa HeA:1 ja VaB MB Spesial. Minni on ollut oikein hyvä treenata nyt. Hieman epätasainen, mutta hyvin innokas. Vaihtojen treenaus ollaan aloitettu ja niihin tarvii rutiinia ihan älyttömästi. Minni kuumuu niistä todella ja sitten alan itse hätäillä..soppa on valmis. Sitten sinkoillaan sinne tänne. Eilen sain paljon hyviä vinkkejä niihin Susan valkussa. Valmistelen ne sulkutaivutuksen avulla. Minni rakastaa laukkasulkuja. Niissä se kokoaa laukkaa todella hyvin ja rauhallisesti niin pääsen valmistelemaankin jopa vaihdon. Myös linjat jolla harjoittelee niin pitää olla luovia. Myös tehdä väliin  siirtymisiä käyntiin vaihdon sijaan sekä jatkamaan vastalaukkaa. Tämä nyt saadaa treenata ihan joka kerta. Vaihdot Minnillä on puhtaat ja nopeat, mutta kuuliaisuutta varvitaan ihan älyttömästi lisää. Sitä työtä saa tehdä pääni sisällä todella paljon. Tuntuu kuitenkin kivalle, että treenataan nyt vaativaa ihan toden teolla, joten siirtyminen sinne alkaa olla ihan realistinen. Saikkuloma ei tätä tavoitetta siirtänyt.

Tytti eteenee myös aikataulussa. Tytti ja Taika-varsa ovat nyt eri tarhoissa, mutta Taika käy kyllä tissillä päivälläkin aidan läpi. Yöt ovat vielä yhdessä, mutta nyt Villen lähdettyä on mahdollista laitta ne eri karsinoihin. Ratsastaessa Tytti ei kaipaa Taikaa ollenkaa. Siinä sillä on aina muuta tekemistä. Mari on hypännyt nyt vähän enemmän Tytin kanssa. He olivat Kokkolassa Antin valmennuksessakin. Tytti oli ollut hieno niin kuin se aina on. Todellakin. Ei mitään. Kuljetus..kuin kokenut konkari, vieras paikka..ei mitään reaktiota. Uskomaton heppa. Antti oli kehunut Tytin tekniikkaa ja kapasitettiä. Ei ole vielä sellaista tehtävää Tytille tullut, joka olisi ollut hankala. Mielenkiintoista seurata mihin tämä tamma tulee pystymään. Laatarikarsinnoissa saa vähän arviotakin sitten siitä.

Olen ratsuttanut myös muille hevosia nyt. Mulla on käynyt kaksi tosi ihanaa suokkia. Molemmat raviuran tehneitä, jotka ovat nyt siirtymässä harrastekouluratsun rooliin. Molemmat on juuri niin kivoja kuin suokin vaan olla voi. Yritteliäitä ja innostuteita. Nykyään kyllä tykkään oikeastaa kaikista hevosista. Kaiksista pystyn kaivamaan ne hyvät puolet esiin. Se joka on vaikeaa niin sen voi koulutuksella saada aina paremmaksi. Minulle sopii vieläkin ratsutettavia hevosia kalenteriin, joten rohkeasti tuomaan hevosia tänne. Ratsastan aina hevosta hyvin kuunnellen. Olen ratsuttanut jo niin pitkään...reilu 20 vuotta, joten siitä on jo kokemusta jonkin verran.

Sen verran täytyy tunnustaa, että jonkin verran olen "roturasisti", että lämminveriravurien ratsutusta harvemmin teen. Minusta se on yksinkertaisesti niin pitkälle kovaan raviin jalostettu eläin, että sen paikka ei aina oikein istu kouluradalle. Varmasti joukossa hyviäkin yksilöitä, mutta niin paljon nään niitä, jota kauhusta kankeana tuodaan maneesiin ja sitten mennä porhalletaan. Maastoratsuina ja sen tyylisessä käytössä ne ovat varmasti hyviä, mutta koulu-ja estehevosina tarvisivat järjestelmällisempää koulutusta (ja myös rakenteen jalostusta). Usein nämä lv-ratsut päätyvät myös kokemattomisen ratsastajien käsiin ja valitettavasti se ei ole aina sen hevosen kannalta hyvä asia. Lv-ravurin rakenteessa on paljon sellaista mikä on systemaattisen jalostuksen tulosta silmällä pitäen kovaa ravaamista, joten siksi ratsu-ura ei ole ko rodun edutajille aina hyvä vaihtoehto. Tiedän, että sohaisen tällä teksillä jopa muurahaipesään, mutta faktat on faktoja. Hevonen on kuitenkin kuluttaa joka päivä saman verran rahaa oli sen rotu mikä tahansa. Siksi kannattaisi uhrata sen ostoon muutama tonni lisää ja saada siiten parempi harrastuskaveri itselle. Esim kouluttamaton suokki maksaa hyvällä tuurilla 2000€. Sen ammattilainen kouluttaa ratsuksi noin 2kk, jolloin koulutukselle hintaa voi laskea 1000-2000€. Kaikine peruskuluineen hevosenpito vie noin 400-1000€/kk (sis. tallipaikka, rehut, varusteet, valmennus, ratsutus, ell, kengitys ...toki saahan siihen menemään vaikka mitä, jos ostaa merkkivarusteita jne). Loppujen lopuksi se hevosen ostohinta on pieni summa vuosien saatossa. Varsinkin tavoitteeliselle ratsastajalle on enemmän iloa hevosesta, joka on ratsuksi tehty..palikat kohdillaan. Toinen hyvin tärkeä asia on myös luonne. Hevosen ostossa ammattilaisen apu on aina korvaamaton. Minä itsekin, vaikka olen ammattilainen, niin pyysin apua, kun omaa kilpahevostani olin ostamassa. En kuuna päivänä olisi osanut etsiä Minnin kaltaista hevosta. Enkä olisi edes sellaisiin paikkoihin päässyt hevosia ostaman, ellei mukana olisi ollut suomalaista yritystä, joka Tanskata hevosia etsii asiakkaille.

Hevostelua voi kuitenkin harrastaa hyvin monella tasolla. Toki, koska minulla on ratsastuskoulu, nään eniten niitä, jotka ´tavoitteelisesti kilpailevat tai kehittävät muuten omia taitojaan. Ratsastustaidon kehittäminen on kyllä suurin palvelus hevosystävillemme, joilla ratsastamme. Siksi se olisi kaikille ratsastajille todella tärkeää. Hevoset suodattaa paljon meidän virheitä, joten jo siitä syystä opetuksessa käyminen kannattaa. Kyllä minäkin pari päivää sitten pyysin Minniltä anteeksi, kun touhotin satulassa ihan omia hommia, joten opetusta tarvin minäkin. Onneksi sitä eilen sainkin ja pian pääsen aloittamaan toisenkin valmentajan opissa.