Tärkeä etappi meille, vaativa-b startti takana. Huh. Minni oli hyvä verkassa, Notkea. Pysyin hyvin suunnitelmaassa. Ratsastan aina alkuun matalilla kierroksilla käyntiä venytellen ja vanutellen. Sitten ravia miltein laiskasti ja samoin laukka. Hyvin rento ja rauhallinen verkka. Sen jälkeen vähän ohjelman asioita ja lisää jumppaa. Vähän ennen radalla menoa ryhdistelen ja hieman viritän. Tämä sujui suunnitelmien mukaan. Tai lähes. Minni jäi ehkä vähän matalaan muotoon luokan tasoon nähden.

Raviohjelma oli siisti sellaista 6-6,5 numeroita. Takaosakäännöksen tuli vähän isot, joten niistä 5.5 numerot. Käynti oli ihan ok..6-6.5. Kootussa käynissä jännittyi. Laukkaohjelma oikeastaa samaa rataa, mutta neljästä vaihdosta kaksi onnistui ja kaksi epäonnistui. Toinen tuli liian aikaisin..se joka tulee keskilaukan jälkeen. Tämän kyllä korjasin. Toisessa keskilaukan jälkeisessä vaihdossa Minni oli jo niin kierroksilla, että poikitti. Prossia tuli 59+, joten ei voi olla kuin tyytyväinen! Tavoite oli yli 55 ja ajattelin, että jos saa yli 57 ole huipputyytyväinen. Näin kävi niin tavoitteeseen päästiin hyvin. Luokassa oli vain viisi osallistujaa ja olin neljäs. Kolme edellä olijaani oli kokeneita jo tällä tasolla, eikä niille nyt paljon kuitenkaan hävitty. Tästä on hyvä jatkaa.

Toinen luokka oli fein lasten joukkueohjelma. Ihan kiva ohjelma. Koska Minni oli jopa edellisessa vähän matalla  energialla liikkeessa niin otin tähän äänieristävät korvahuput pois,. Tämä toimi ja Minni oli energisempi, mutta kuitenkin positiivinen ja "rento". Ohjelma meni tosi hyvin kahta ratkaisevaa rikkoa lukuunottamassa. Saatiin koko ajan 6.5-7.5 numeroita, mutta molemmat loivat kiemuraurat, jossa tulee siis vastalaukkaa Minni vaihtoi. Eka oli mun virhe, kun jostain syystä jalustin alkoi livetä jalasta ja aloin sitä korjata. Tietysti jalkani tällöin liikkuu ja Minni suoritti lennokkaan ja puhtaan vaihdon. Toisella kaariurassa Minni oikein ryntäsi vaihtoon. Tästä on hieno kuvakin, jossa ollaa melko korkealla. Näistä tuli sitten sen verran nelosia, että prossat oli 62+. Ilman noita oltaisiin varmaan oltu melko kärjessä. No tämä on tätä. Kivaa oli silti ja en ole yhtään pettynyt. Seuraava koitos on Vaasassa 12.6 3-tasolla. Siellä menen joko kaksi a:ta tai a:n ja vaativan.

Paluumatkalla Oulusta haettiin Rosa Ylivieskasta kotiin. Se on siemennetty perjantaian oriilla Knuutilan Veikko. Nyt vaan toivotaan, että olisi tärpännyt. Ajoitus oli ihan ok. Torstaina oli follikkeli 3.5cm, joten laitettin silloin katkaisu. Lauantaina oli Rosa ovuloinut. Hieman pieni tuo folli oli torstaina, mutta koosta tavallaan vaikea sanoa, kun Rosa ensikertalainen. Rosalla oli myös vähän nestettä kohdussa. Sai siihen lauantaina oksitosiinia. Ylivieskassa on ell Katri Helminen, joka on todella taitava näissä puuhissa, joten hänen ammattitaitoon luotan kylla. On mahtavaa, että meillä päin on näin hyvä eläinlääkäri. Se säästää tammanomistajien rahoja paljon :).

Meillä oli tallilla myös estekisat lauantaina. Opetushepoista oli mukana Ruusa, Matti, Olga ja Tytti. Ruusa oli ihan liian hitaalla päällä ja kieltojen takia tuli hylyt molemmista luokista. Nyt vaan pitää ottaa Ruusan kanssa vauhtiharjoitukset treeniksi numero yksi, jotta hyppy alkaa taas kulkea. Olgalla on taas jokin paniikki pöpelö kausi menossa ja hylsyt tuli myös hälle 80 ja 90 luokista. Toki näissä on myös aina se vaikeaa, kun tytöt ei voi käydä kuin ehkä 2-3 x kuussa hyppäämässä taloudellisista syistä. On niin eri kun on oma heppa, Jemina ja Matti olivat nyt iskussa, He voittivat 60ja 70cm luokat. Nyt Jemina ei anna Matin yllättää panikoinnilla. Matti on todella hyvä hyppäämään ja vauhdikas, mutta myös herkkä. Jos este on erikoinen niin kysyy kyllä Jeminalta, että pitääkö mennä. nyt Jemina on oppinut sanomaan nopeasti, että joo pitää ja Matti hyppää innolla. Jemina  on saanut valtavasti rohkeutta hyppäämiseen ja toki taitoa myös. Mari ja Tytti saivat 70cm luokassa 4 virhettä toisesta vaiheesta, joten olivat siinä kolmansia, mutta 80m cm luokan voittivat.Tytti on ihan super taitava hyppäämään, joskin vielä vähän turhan innokas. Tulee väliin ihan poikittain esteelle. Mari osaa hienosti mennä sen kanssa. Kaiken kaikkiaan oli kivat ja hyvä tunnelmaiset kisat.

Taas kisojen myötä olen miettinut tätä henkistä valmennusta. Tämä on niin uusi asia ratsastuspiireissä. Muistan ennenkin tallilla, kun kisattiin niin sanoin aina tytöille, että jos ottaa pattiin huono menestys kisoissa niin menkää lantalan taakse purkamaan paha olo,. raivotkaa siellä ja potkikaa seiniä. Hevoseen sitä ei saa kohdistaa, eikä näyttää kisapaikalla muille. Urheiluhengen nimissä ollaan aina ulospäin tyytyväisiä. Omalla porukalla voidaan siten ruotia suorituksia, jos sille tuntuu. Nykyää pitää niin kamalsti analysoida kaikkea, olla tavoitteet paperilla ja vaikka mitä hengitysharjoituksia tehdä. Olen tullut siihen tulokseen, että pitäsi vaan kisata ja harrastaa avoimin mielin. Iloita onnistumiseta täysin rinnoin ja jos tulee pettynyt niin potkia vähän seiniä ja jurputtaa, mutta siitä sitten vaan eteenpäin. Jos epäonnnistuu niin miettiä miksi ja löytää kenties ratkaisu. Se voi olla niinkin yksinkertainen, että lisää treeniä  tai siirtyminen helpommalle tasolle. Aina, varsinkaa hevosurheilussa, eteneminen ole vain nousujohteista. Välillä on hyvä tulla takaisin helpommalle tasolle. Se on hevosellenkin tarpeen monesti. Ennen kaikkea pitäsi oppia harrastamaan rennoin mielin. Pitämään hauskaa hevosten kanssa. Turha analysointi pois. Mietin näitä asioita paljon jo senkin takia, että Inka aloittee kilparatsastusta. Haluan, että hän oppii nauttimaan kilpailusta, eikä ota siitä niin kovia paineita. Onneksi ainakin nyt Mikki-poni on Inkalle kaikki kaikessa ja vaikka joskus menee pieleenkin ei hän ainakaa ponia sorru mollaamaan.

Toivovankin tässä kaikille ihana kisakautta, Nautitaan onnistumisista ja nauretaan epäonnistumisille, sekä otetaan niistä opiksi.