Hevoslähtöinen ratsastus..Tämä on nykyään monessa mainoksessa ja ratsastuskertomuksessa. Olen itsekkin tätä sanaa oppinut käyttämään. Mitä muuta ratsastus voisi sitten olla? Eikö siinä nyt juuri hevosesta ole pohjimmiltaan aina kyse? Harva aloittaa ratsastuksen vaan sen takia, että haluaa oppia ratsastamaan. Yleensä taustalla on ihastuminen hevoseen eläimenä. Minä ainakin toivon, että jokaisen asiakkaani ja oppilaani taustalla on hevos-ja eläinrakkaus. Tosin ratsastus on myös peruskuntoa nostavaa ja parantaa kehonhallintaa sekä lisää liikkuvuutta. Onhan jo kouluratsastuksen säännöissä kerttottu miten oikean ratsastuksen tavoitteena on kehittää hevosta siten, että siitä tulee kestävä ja terve.

Olen tavallaa ollut aina tämän hevoslähtöisen ratsastuksen kannalla, vaikka tällaista termiä en siitä ole käyttänytkään. Aina kerron ratsastajalle millainen hevonen hänelle tunnille tulee. Millaisia ohjeita se tarvitsee ja onko hän herkkä vai normaali. Myös kuvailen hevosen luonnetta, joka vaikuttaa aina siihen miten hevosta ratsastetaan. Hevosen herkkyys myös vaihteleen ratsastajan vaikutuksesta ja yleensä hevonen tulee herkemmäksi avuillemme, jos käytämme niitä oikein. Hevosella ei kuitenkaan ole huonoja tai hyviä päiviä vaan hevonen on aina meidän taitojen peili. Joskun meidän taidot on tosi hyviä ja joskus niissä on parantemisen varaa.

Opetan myös paljon istuntaa, koska sieltä lähtee apujen vaikutus hevoseen. Hevonen tekee aina niin kuin ratsastaja pyytää, jos hän vaan ymmärtää avut eikä ratsastajan avut ole ristiriidassa keskenään. Aina apujen ei tarvitse olla tismallee oikein, mutta hyvin saman suuntaisia. Hevonen, jos hän on riittävän taitava, ymmärtää asian vaikka ratsastajan kieli ei olisikaan täydellistä. Joskus hevosissa on viisaita yksilöitä, jota tavoittelee omaa etuaan ennenmmin  kuin kuutelee ratsastajan. Tätä esiintyy ehkä eniten poneilla, joilla on sellaista hieman itseppäistä laiskottelevaa tapaa liikkua. Suomenhevosilla puolestaa on sitä nöyryyttä ja herkkyyttä, joka tekee niistä oivallisia opettajia.

Yksi ratsastuksen asia, johon törmään melko usein, varsinkin jos tunneille tulee uusia oppilaita. Monelle ratsastajalle on opetettu, että hevosen kuolainta on liikuteltava sen suussa, jotta sen kaula menee kaarelle. Tämä on hieman ristiriitaista, jos meidän on ratsastettava hevonen kuolaintuntumalle ja sitten emme tarjoa sille tasaista tukea. Hevonen kyllä laittaa kaulaansa mielellään kaarelle, jos hän alkaa kantamaan itseään ja rentoutuu erityisesti niskasta. Olemmekin tätä rentoutustekniikkaa opeteltu todella paljon viime aikoina tunneilla. Oikeanlaisella taivuttamisella ja väistättelyillä saamme hevosen rentoutumaan ja kantamaan itsensä. Kohdistamme ratsastuksen kolmeen pisteeseen tai portiin..niskaan, lapojen välissä olevaan kaula-ja selkärangan liittymäkohtan, jonka luona on myös rintalasta ja vatsalihakset sekä hevosen lantioon eli lautasen kohdalla oleviin rankenteisiin. Näitä portteja avaamalla saamme hevosen kantamaan itsensä ja ratsastajan toivotulla tavalla ja pääsemme kohti kouluratsastuksen tavoitetta saada hevosesta kestävä ja terve.

Onneksi tätä päivänä me tiedämme hevosista ja hevosten tavoista paljon. Kautta Suomen sivun hevosten käsittely on muuttunut paljon parempaan suuntaan. Hevosia hoidetaan hyvin ja tässä yhä useammin muistetaan myös hevosen lajityypillinen käytös ja sen tuomat tarpeet. Toivon, että tätien pullamössöheppasetkin alkaa olla enemmän historiaa. Luonnonmukaisella hoidolla ei kuitenkaan tarkoiteta hevosen unohtamista pihattoon, jossa se ruokailee mitä ihmeellisimpien verkkovirityksien äärellä (kärjistäen). Onneksi nämä verkot on ymmärretty pudottaa jo maantasalle, jostain puidenoksilta, josta heppa joutui kurotella ruokaansa kuin kirahvi ja sai taatusti selkänsä kipeäksi ja keuhkot täyteen pölyä. Taas kärjistän :).

Nämä heppa- ja ratsastusasiat on mielenkiintoisia tutkia ja kirjoittaa. Monesti vastaan tulee hauskoja asioita. Meillä on hepat aina seuranneet meitä monissa tilanteissa irti. Tämä on hevoselle aivan luontevaa. Monesti näkee kuvissa ja videoissa totutettavan hevosta kävelemään pressun päältä. Meillä on tarhojen luona aina pressuja, joilla vedetään talvella heiniä tarhoihin. Monesti hevostenhakutielnateissa hepat kävelevät näiden pressujen päältä noin vain ilman opetusta. Hevonen menee sinne minne johtaja vie oli sen kulkureitille tullut pressu tai traileri. Jotenkin tällä vähän provosoivalla kirjoituksella ajan takaa sitä maalaisjärkeä mitä vähän peräänkuulutan. Hevoseltä ei voi kysyä haluatko mennä laukkaa, kun se ei osaa siihen vastata, mutta sitä ei myöskään tarvi saksalaistyyppisella kurilla viedä läpi. Voi sanoa avuilla..laukka ja hevonen laukkaa.

Usein havahdun siihen, että ratsastan hymyhuulilla. Viimeksi tämään, kun ratsutin yhden yksäriponin. Luulen kyllä ,että ponikin hymyili niin kivaa meillä oli. Etenimme yhteistyössä hymy huulilla. Tämä on yksi tärkeä asia myöskin. Opitaan kehumaan hevosiamme, vaikka toimimmekin  niiden johdattelijoina. Ratsastus on kivaa. :)

Tuli oikein sillisalaatti kirjoitus hevosen elämästä ratsuna. Nyt lähdenkin tästä tallille oman hevoslaumani pariin. Ratsastan Minnisen ja laukkaamme taas...ihanaa!!! Sitten kaikki pollet sisään ja iltapalan aika.