Täällä sitä taas ollaan Ortonissa Helsingin Ruskeasuolla. Viimeinen neljästä kuntoutusjaksosta alkamassa. Olo on aika uupunut ja jotenkin myös turhautunut. Muistan, kun vajaa vuosi sitten purskahdin itkuun, kun sain Kelalta myöteisen päätöksen tänne pääsystä. Nyt kuitenkin tunnen lähinnä pakokauhua, koska tätä loppuu ja kuntoni on kaikkea muuta kuin hyvä. Oikeastaa mitään muutosta parempaan ei ole tullut. Tai voihan sitä ajatella niinkin, että mikä olisikaan kuntoni ilman näitä jaksoja. 

Keskiviikkona tapaan lääkärini, joten sen käynnin osalta toiveet on toki korkealla. Toisaalta ei viitsi kamalasti toiveita elätellä, kun sitten tippuu taas korkealta. Jotenkin ei jaksa uskoa, että hänellä olisi mitään ratkaisua tähän. Kivut on ja pysyy syystä jota ei tiedetä. Kipu ja lääkkeet aiheuttaa väsymystä, joka tällä hetkellä hallitsee elämäääni täysin. Jaksotan päiväni nukkumisen mukaan. Jaksan pinnistellä tietyn pätkän, jos luvassa on edes tunninkaan lepojakso. Väsymys on välillä niin kokokaisvaltaista, että se peittoaa jopa kivun, mikä sinäänsä hyvä asia. Kivusta johtuen uni jää todella pinnalliseksi, koska herään jokaiseen asennon muutokseen. 

Kaikesta huolimatta koitan nauttia näistä neljästä päivästä täällä. Ohjelma on valmiiksi suunniteltu ja saa mennä valmiiseen pöytään syömään. Ohjelma on aika väljä, joten levolle jää paljon aikaa. Tänään minulla on aika fysioterapeutille ja sosiaali hoitajalle. Minulla on taas uusi fyssari, joten saa nähdä mitä hän on keksinyt. Se ei oikeastaa ole huono asia. Monesti se tuo uusia näkökulmia harjoitteisiin. Toivosin saavani akupunktiota niskaan ja selkään. Myös lymfahierontaa olisi kiva kokeilla. 

Jaahas lounas on katettu ruojasaliin, joten taidampa sinne lähteä. :)