Päälimmäisiä asioita viikonvaihteelta oli Läikän muutto eläkekotiin ja uudet lemmikkemme marsut Milli ja Ninni.

Todellakin Läikkä muutti Äänekoskelle Karoliinan hellään huomaan. Perjantaina oltiin tallilla lasten kanssa, jolloin ratsastimme vielä Läikällä. Hän on niin paras. Lapset keikkui selässä ilman satulaa yksi tai kaksi kerrallaan. Läikkä seurasi minua irti maneesissa. Läikkä tekee aina juuri niin kuin minä..kun pysähdyn Läikkä pysähtyy, kun kävelen Läikkä kävelee, kun juoksen Läikkä ravaa, kun peruutan Läikkä peruuttaa. Näin vaan aina on ollut, ei siihen mitää sen kummenpaa opettelua tarvi, kun on luottamusta molemmin puolin. Kyllä manasin tätä ammattini varjopuolta, kun ei voi hevosia pitää loppuun asti. Tässä tilanteessa Läikän on parempi muuttaa, vaikka Läikkä on kuinka terve ja iloinen työtekijä.

Kauhun- ja ikävänsekaisin tuntein ajeltiin lauantaina Äänekoskelle. Emppu, Inka ja Sara oli mukana matkassa. Meillä on kyllä matkoilla aina hauskaa, vaikka tämänkin matkan syy oli vähän synkempi. Kun päästiin Läikän uuteen kotiin mieleni koheni paljon. Paikka oli aivan ihana. Metsän keskellä, järven rannalla, laitumet jatkuivat rantaa asti. Tallissa oli tilaa kahdelle hepalle ja pihattoon mahtuu 2-4 heppaa. Nyt Karoliinalla oli suokkitamma ja lämppäriruuna. Läikkä pääsi ensin tarhaan, jossa oli pihatto. Tutustutin sen paikkoihin. Heinä aikoi heti maistua. Kaverit oli tallissa ja niille vähän huudeltiin. Olin niin tyytyväinen. Läikkä pääsee maastoon, kentälle, kärryjen- ja reeneteen. Asuu ensin tallilla ja myöhemmin pihatossa. Parempaa paikkaa en olisi voinut löytää. Toivottavasti Läikkä elää vielä monta monta vuotta.

Paluumatkalla poikettiin Alajärjelle, jossa marsut oli. Ne odotti meitä jo kuljetuskopassa. Ihania teddymarsuja! Niillä oli kaksi kerroksinen puinen häkki, joka oli upea. Sen kuljetukseen hevoskoppi olikin tarpeen. Saatiin vielä ruokaa ja kuivikkeita mukaan. Matkalla ristitiin marsut Milliksi ja Ninniksi. Marsut ovat kotiutuneet jo hyvin. Rohkeampi Milli tulee jo puhuttelemaan ja tartoo syliin. Millin kanssa saa ystävyyttä vielä hioa, mutta kyllä hänkin jo katselee meitä kiinnostuneena. Elsi on erityisen kiinostunut marsuista. Seuraa mieleellään niiden puuhia. En ole oikein varma sen tarkoitusperistä. Pitääkö Elsi marsuja jopa saaliina vai onko vaan muuten kiinnostunut. Häkissä marsut ovat suojassa hyvin. Jos marsut on irti niin niitä vahditaan koko ajan.

Näissä mietteissä menikin viikonloppu. Niin ratsastusseuran kokous oli eilen. Päätettiin kisapäivät. Mukavalle kuulostaa ensi kesän kisat. Ihanan alkaa taas suunnitteleen kaikkea. Nyt kyllä jaettiin kisojen vastuuta hyvin. Ennen olin ollut kaikissa päävastuuhenkilö ja kilpailunjohtaja. Nyt joka kisassa on eri vastuuhlö ja johtaja. Hieno juttu. Alankin tästä tekemään ohjeita, mitä kaikkea vastuuhenkilön pitää muistaa. Meillä on hyvä seura :)