Enää kolme päivää ja sitten on aatto. Jotenkin pienesti tuntuu, että lapsetkin alkaa rauhoittua. Sillai ihan vähäsen. Jotenkin tyttöjen koulun loppuminen rentoutti niitä. Kaikki jouluun liittyvä on suunniteltu. Olen ulkoistanut ruuat ja leipomukset niille, jotka osaa/ehtii/vihtii/tahtoo/haluaa. Mä tarjoan tilat jouluaattona. Kuusi on katsottuna tai sain äitin kuusen, kun hän halusikin ostaa viljellyn kuusen. Lahjat on paketoitu ja tietty ostettu. Kaksi korttia pitää vielä viedä ja yksi paketti. Äiti tulee siivoamaan ihan perus viikkosiivot joku päivä. Jos kuntoni sallii autan häntä siinä. Ehkä se mikä ressaa niin on sen siisteyden ylläpito, kun lapset on niin ripeitä sotkemaan. Siivoavat kyllä, kun uhkaa, kiristää tai lahjoo. Tänään sain parilla karkilla kaverin tallivaatenaulakon siivoukseen ja asianpesukokeen tyhjäykseen. Näin se joulu tulee. Ihan helposti.

Paitsi, että lonkkani ovat äityneet vallan viheliäiseen vihlontaan. Myös selkä jumittaa ja kramppaa. Ei sitten yhtään hyvä. Reumalta aloitettu tulehduskipulääke ei auta enää tippaamaan, vaikka se tuntui jossain vaiheessa olevan hyvä lisä. Jos tämä näin jatkuu niin on jaksaminen todella koetuksella, koska alkaa unetkin loppua kivun takia. Kait sitä on pakko soittaa huomenna tk:n, jos vaikka saisi omalle lääkärille ajan tai edes jollekin suomalaiselle. Menee kyllä joulun vähän vapaammat päivät ihan piloille tämän kivun takia. Erityisesti kivut lehahtaa päälle, kun istun tai makaan. Siinäpä sitten istutaan aattona somasti pukkia odottaen, kun koko kroppa on kuin tulessa. Yleensä jaksan sitkutella näistä huonoissa jaksoissa, mutta nyt alkaa olla mitta täysi.

Tänään taas paras paikka oli olla hevosen selässä. Ratsastin Tytillä, joka liikkuu vielä niin mahdottoman pehmeästi. Tytti on ollut sangen energinen viime aikoina. Tutuu, että liike suuntautuu enemmän ylös kuin eteen. Ihan kumipallona Tytti pomppii. Laukat on menneet huisisti eteenpäin. Tytti on vaan väliin kova nostamaan vääriä laukkoja. Laukkaa ihan tyynenä ja tasapainossa vastalaukkaa ympyrällä. Näin kokemattoman kanssa on vielä hyvä jatkaa sitä jonkin aikaa ja korjata vasta sitten. No Tytille ei vastalaukka ole tasapainollisesti kyllä ongelma. Huomenna onkin Susan valmennus, johon menen Tytillä.

Minnin jalan ultrahoidot on nyt loppu. Edelleen Minni on sairastarhassa. Nyt ratsastan noin 35-45min päivässä, josta 5-10 min on ravia. Minni on vaan kamalan säpäkkä. Koitan keksiä monipuolista tekemistä käynnissä, jotta malttaa pysyä maan kamaralla. Siitä huolimatta aina parin kolmet sätkyt Minni aina saa, vaikka kuinka motivoisin sitä töihin. Haastavaa on. Onneksi jalka ei ole reagoinut sätkyihin.

Nyt pitää mennä, kun selkä kramppaa. Untenmaille,jos onnistuisi nukkua.