Viikko on alkanut mukavasti. Ulkona on pakkasta -20 astetta, mikä tietää aina takan lämmitystä sisällä. Olen asunut puu/sähkö lämmitteisessä talossa 18 vuotiaasta asti, joten puiden polttelu kuuluu arkirutiineihin. Takka olikin yksi suuri asia, jota mietin hartaasti, kun taloamme suunnittelin. Lukuisia malleja mietin. Kaakelitakka vei voiton. Kermansaven Helmi taitaa olla takan nimi. Kaunis ja mainiosti lämmittävä. Takka oli tarjouksessa, kun sen ostin. Muistan oikein hyvin sen ostosreissun. Olin äitini kanssa Kokkolassa Kermansaven myymälässä. Äiti oli usein kanssani, kun Inka oli silloin vallaton 1½ vuotias ja Sara kasvoi mahassani, joten sen takia sain olla hissukseen. Olen kaikki kolme raskautta ollut pakkolevossa, Nooalta jopa sairaalassa, kun ovat muksut yrittäneet etuilla tuossa syntymisessä. Kylläpä aihe vaihtui takasta raskauteen..miten tyypillistä minua :)

Olen perjantain masentavasta polikäynnistä saanut uutta puhtia ajaa sairastelu-asioitani järjestykseen. Tilasin nämä uudetkin Mri kuvat omalle levylle. Kaikki vanhat kuvat minulla onkin. En ole vaan ikinä niitä katsonut, kun olen ollut siinä uskossa, että koneeni cd-asema on rikki. Koitin levyä sinne ja kas kummaa kone avasi sen. Olipa hauska katsella kuvia selästäni, lantiosta, niskasta ja aivoista. Kuvissa näkyi hyvin tuore murtuma ja miltä se näytti myöhemmin. Samoin se kasvain joka poistettiin. Nyt voi uusista kuvista katsoa, miltä murtumakohta nyt näyttää. Jos nikama on painunut enemmän kuin aiemmissa kuvissa niin tähän tulen vaatimaan selitystä lääkäriltä. Mistä kummasta lääkäri voi sanoa, että se ei vaivaa enää. Tunnen koko ajan selkärangassa sen kohdan ja uskon vakaasti, että se on myös hermokipujen taustalla. Tai sitten siinä kasvainleikkauksessa on hermoihin tullut kontaktia. Otan kuvat seuraavalle kuntoutusjaksolle mukaa, jos lääkäri niitä voisi katsoa ja lausua. Ikäänkuin toivonkipinää olisi. Torstaina tapaan omalääkärini, jolle meinasin asiaa myös valottaa. Minusta on hienoa puhua omalääkäristä, kun näin reilu kolmen vuoden aktiivisairastamisen jälkeen minulla on todellakin oma lääkäri, jonka vastaaotolle pääsen, kun minulla on tarve.

Tallilla on vähän huolia. Minni peijakas turvottelee etuvuohisen niveliä. Olen nyt kylmäillyt niitä. Perjantaille sain klinikalle ajan. Minni liikkuu puhtaasti ja todella mieluusti, joten kipeä se ei ole, ainakaan kovin. Se mitä on tapahtunut niin se kengitettiin viikko sitten. Kengitysväli venyi joulun takia normaalin kuuden viikon sijaan reilu kahdeksaan viikkoon. Kengittäjä otti etuset jotenkin mun silmään kapean näköisiksi, että olisi se syynä turvotteluun. Näin on vähän samalla tapaa pahahtunut ennenkin. Aloin vähän hifistellä kengityisellä. Halusin nopeampaa pyödähdystä kavioon ja laitatin Minnille kengät sivukäänteillä ja vain kantahokeilla. Normaalisti Minnillä on 6 hokkia joka tassussa ja edessä käänne. Kantahokeista takasten liikerataan tuli pitovaikeuden takia pyörähtävä liike ja vuohisnivel rasittui. Ne parani heti, kun laitettiin kunnon hokit takaisin. Tämä oli mainio näpäytys minulle, kun olen vähän sellainen peruskengytyiksen nimeen vannova tyyppi ja sitten kun sen kerran sorrun moiseen kikkailuun niin hevonen reagoi heti. Huoli on kova kyllä nyt Minnin jaloista. Jännevammat pelottaa aina suuresti ja ne on välillä todella salakavalia. Ei todellakaan tarvi aina voimakasta ontumaa.

Muuten tallilla on kaikki hyvin. Villen haava erittää märkää, mutta ei paljoa. Koko ponin olemus on todella pirteä ja iloinen. Nyt hoitaessa jopa vähän näyttää tunteitaan. Jotenkin erikoista ollut seurata Villen käytöstä. Ville on normaalisti vähän sellaine herkkis hoitaa. Tykkää huonoa helposti, jos vaikka ei ole itsevarma käsittelyssä. Voi joka "kiukutella" karsinassa. Nyt tämän koko haava episodin ajan Ville on ollut äärettömän kiltti ja helposti hoidettava. Aivan erilainen. Jotenkin aivan, kun hän vaistoaisi, että hän on kovin kipeä ja kaikki toimenpiteet auttaa häntä paranemaan. Jotenkin hyvällä käytöksellä kiittää meitä hyvästä hoidosta.

Nyt lähden leikkimään lasten kanssa, kun töihin lähtö on klo 17. Vuorossa tänään esteyksäri, jatko I:n , jossa Inkakin Mikillä ja jatko 2:n. Kivoja tunteja taas tiedossa. Minnin kanssa menen vielä illan päätteeksi maneesiin. Ratsastan, jos jaloissa ei turvotusta, koska eilen illalla ne oli  hyvät. Jos turvotusta niin teen maasta puomiharjoituksia ja juoksutan vähän. Voi kyllä olla, että teen tuon jälkimmäisen muutenkin, kun tälläisellä pakkasella tuntien jälkeen ratsastus on vähän haastavaa. Mutta nyt arkartelun pariin...