Sieltä se sitten tuli..osatyökyvyttömyys eläkkeen hylätty päätös. Olisihan se ollut ihme, jos olisi ensi yrittämällä läpi mennyt. Aluksi tuli luonnollisesti vähän paniikki, että mitä mitä nyt. Sitten puhelu äitille..tietysti <3. Äiti rauhoitteli ja mietittiin yhdessä vaihtoehtoja. Sitten tein asiasta postauksen selkärankareuma ryhmään faceen. Illan mittaan sai sinne hyvin neuvoja ja ohjeita. Asia alkoi jäsentyä päässä jo hyvin. Enkä edes menettänyt uniani..edes osaa niistä laaduttomista torkahduksista.

Tajusin, että hakemuksessa oli iso VIRHE. Tarkoitus oli hakea määräaikaista osatyökyvyttömyyseläkettä. Tästä käytetään nimeä kuntoutustuki, mutta tätä haetaan samalla lomakkkeella. Lääkärin olisi tämä pitänyt huomioida b-todistuksessa, mutta eipä ollut. Koko b-todistus oli huono muutenkin, kun sen laati keikkalääkäri, joka ei minua tuntenut. Oma lääkärini oli lomalla tuolloin. Lisäksi reumalta oli tuossa vaiheessa lyhkäinen lausunto mri-kuvista, jossa ei kuvata niin tarkasti niitä muutoksi mitä minulla on lantiossa. Juuri tähän ne oli lausunnossa takertuneet.

Aamulla soiton heti sosiaalihoitajalle, jolla kävin ennen joulua. Hän neuvoi jättämään uuden hakemuksen, koska tavallaan reuman puolelta on uusia hoitoja aloitettu ja myös uutta tietoa sitten. Koitin tänään soittaa heti reumapolin hoitajalle, mutta en saanut häntä kiinni. Huomenna uusi soitto. Reumalääkäri saa kirjoittaa lausunnon siten kuin se sen minulle puhelimessa kertoi. Eli ne muutokset on tulehduksen aiheuttamia. Myös lonkan limapussin tulehdus liittyy tähän samaan.

Tk:n soitin myös. Oma lääkärini oli lähtenyt talosta. Hmm...toivoin uudeksi lääkärikseni sitä, joka hoiti lonkkani, mutta hänkin oli pois jo. Hoitaja suositteli sitten uutta lääkäriä, joka on suomalainen mies ja se on hyvä asia. Olen aika hyvilläni oman lääkärini vaihtoon. Edellinen lääkärini oli hieman varovainen, eikä oikein ottanut minun hoitoon mitään kantaa. Kirjoitteli b-lausunnot saikkuun ja uusi reseptit. Toivottavasti uusi lääkäri loihtii minulle juuri oikeanmoisen todistuksen.

Eli asia on aika selkeä nyt. Joskin tämä tietää taas asiaan n.8 viikon viivettä. Onneksi minulla on siitä huolimatta hyvä tiimi töissä apuna. Taas tänään totesin kurjan kuntoni. Kävin tarkistamassa päivällä hepat ja lisään niille heiniä, jos loppu. Pystyn paaleista nostella pikku kasoja kerrallaan heiniä tarhoihin ja harata heiniä maasta tarhoihin. Tämä on kivaakin, kun voin jotain tehdä. No Leslin tarha on vähän kauenpana paalista ja sille viedään pressulla heniä. Heinät oli pressun päältä loppu, joten täytin sen ja vedin sen noin 70m matkan. Siitäpä sitten kärsin jomottavista ranteista ja vihlovasta selästä seuraavat kaksi tuntia. Joten hieman ottaa päästä tätä ettei mitään voi tehdä outoa tai ylimääräistä. Myös viime viikolla sekoitin viidessä karsinassa uudet kuivikkeet vanhoihin niin armoton kipukohtaus heti. Tätä en vaan tuumaa oppia.

Maanantaina olin myös kuukauden joululoman jälkeen Taijissa. Minun oma harrastukseni, johon ei eläimet liity. Olen harrastanut taijia jo varmaan kolme vuotta kerran viikossa. Ihan normaalisti vedin sarjaa menemään. Jo illalla sen jälkeen kroppa alkoi ilmoitella. Yöllä heräsin lantion vihlontaan monen monta kertaa. Eilinen oli tosi haastava. Mun täytyy ensi kerralla kertoa tästä opelle, jos hän voisi neuvoa miten voin sarjaa helpottaa niin ettei kipu olisi näin kovaa. En haluaisi tätä lopettaa koska muuten se on niin hyvää liikkuvuus harjoittelua.

Väliin itsekin mietin miten jaksan, mutta jostain se voima vaan tulee. Lapset tietysti ovat voimaannuttajiani, vaikka väliin saavat hermoni reikaleiksi, mutta silti plussalla ollaan ja paljon. Tietysti eläimet myös...turpaterapeutit <3 <3 .

Eilen ennen Melan eläkepäätöksen lukua oli Inkan palautekeskustelussa ja tästä sain varmasti voimaa lukea päätös ilman "romahdusta". Inkan koulu sujuu edelleen todella hienosti. Olen niin ylpeä molemmista koululaisistani. Inka ope sanoi Inkaa monitaituriksi, joka on niin valloittava persoona, että sopisi vaikka lastenelokuvan pääosaan. Hyvän koulumenestyksen lisäksi Inka on kaikkien kaveri ja huolellinen sekä noudattaa kaikkia sääntöjä. En muista kerroinko Saran palautekeskustelusta, mutta hän myös etenee hyvin..ekalla luokalla on jo lähes täysin kakkosten tahdissa. Matikassa myös kirja tehty ja vino pino lisätehtäviä. Olen kyllä tässä hyvin hyvin onnekas, kun tyttöjen koulu ei aiheuta murheen murhetta. He pärjäävät tehtävissä ja kaverisuhteissa. Toisaalta tämä luo hieman jännitettä siihen mitä Nooan eskariin meno aiheuttaa. Hieman arveluttaa kuopukseni käytös, mutta onnensi Nooalla on vielä aikaa puolisen vuotta kypsetä :). Nooan kerho sujuu kyllä ihan normaali hyvin, että varmaan se eskarikin. Äitiä Nooalla tulee taatusti ikävä, kun jotenkin on vauvasempi, koska on kuopukseni.

Nyt lähden auttamaan muksuja leikkihuoneen raivauksessa. Hieman riitaa havaittavissa...