Todellakin aamulla koko tienoo lumen peitossa. Ei ole keväästä tietoakaan. Kylmäkin on. Kaivoin taas untuvatakin ylle, kun menin tallille. No kyllä se kevät kerkeää tulla. En oikeastaa moisesta välitä alkuunkaan. Se mikä on ärsyttävää tallilla joka paika on mutaisaa. No siitäkin selviää hyvillä kumppareilla, mutta tuntuu tämän päivän tallienkin muuttuneen sellaisiksi luksuslukaaleiksi, että kuraista pihaakin vieroksutaan. Kerran kisoissa, joku rouva tästä huomauttikin. Minusta tallien pitää olla talleja hevosten asumuksia, joissa vuodenaikojen vaihtelu saa näkyä vesiputteina ja kuralammikoina. Hevoset ovat tyytyväisiä, jos on asianmukainen suoja, hyvä ruokinta ja hoito, sopiva liikunta ja ennen kaikkea hevosseuraa. Hevoset harvoin kaipaavat asvaltoitua pihaa, vaikka käytännössä se näyttääkin hyvälle. Taidan olla niin maalainen, että minulle talli on talli ja siellä en luksusta kaipaa. Hevosten hyvä hoito on kuitenkin minulle kunnia-asia, mutta tarkestelen asiaan hevosen näkökulmasta.

Viikko on ollut melko sumuisaa. Olen tallilla kunnostanut maneesin pohjaa käsin, joten se saa aikaan aikamoisen kipuaallon. Jotenkin myös, kun kuntoutusjaksot on ohi niin kokeen olevansa niin tyhjän päällä. Tapasin omanlääkärini tiistaina. Hänelle kerroin Ortonin terveisistä. Lähetteet laitetiin reuma- ja silmäpolille, joten reuman selvittelyä edelleen jatketaan. Nyt vaan pitää toivoa, että saan sen ajan, koska ne ei ota sinne ellei ole riittävää näyttöä. Oireeni luetaan paljon fibroksi, mutta paljon on sellaista mitä ei fibro minun kohdalla selitä. Mm. se, että saa apua hermokipuun tarkoitettuista lääkkeistä. Nyt taas odotellaan lähetteitä. Lääkärissä käytni on uuvuttavaa jo itsessään, kun mitää selitystä ei löydy. Nyt hoidetaan vaan kipua, jonka syytä ei tiedetä. Olin jo melko sinut tämän kanssa, mutta nyt kun taas ollaan kallistuttu siihen suuntaan ettei fibroa tämä olisikaan niin mitä sitten. Huokaus!!!

Kämmäsin jotenkin tämän tallentamisen kanssa ja tästä häipyi pitkät pätkät teksiä jota olisi halunut juuri tähän. Mur. Nyt olen jo niin kipea tässä istumisesta, että en jaksa uudelleen sitä sepustaa.

Lähinnä murehdin vähäisä voimavarojani. Koko ajan joutuu laskemoimaan miten voimat riitää päivän suunniteltuihin juttuihin. Mutta samalla totesin, että onneksi minulla on lapset, jotka on elämäni valoja. Sekä eläimet..erityisesti Elsi, joka uskollisesti kipittää perässäni kaikkialle. Lisäsksi minulla on suuremmoiset vanhemmat, jotka pyyteettömästi auttaa monessa tilanteessa. Sekä samalla ovat läsnäolevat Mummo ja Pappa lapsilleni.

Nyt unille. Huomenna ajelulenkki iisalmeen hakemaan uusi heppakoppi meille. Innolla odotan myös lauantain kisoja tallilla. hyvää yötä!