Kuinkahan kaukaa sitä aloittaisi.. eli olen Hanna Autio (os.Yli-Jylhä, s.1974). Ihan pikkutytöstä alkaen olen ollut pohjattoman kiinnostunut kaikista eläimistä. Hevosiin esikosketus taisi olla siinä 8-9 vuoden iässä. Sen jälkeen hevoset ovat olleet aina osa elämääni. Pienenä minulla oli kissa, koira, pupuja ja marsuja. Hevosta meillä ei ollut mahdollista pitää. 

Kannuksessa ei ollut myöskään mitään ratsastuspaikkoja. Siskoni ja kavereiden kanssa aina etsimme hevosia joita hoitaa ja hyvällä tuurilla jopa ratsastaa. Joskus harvoin pääsimme naapuri pitäjään ratsastustunnille ja kesällä leirille. Kirjoista luimme ja kokeilimme juttuja jos jonkinlaisilla hevosilla. Se oli aika hurjaa välillä, mutta nuorena sitä on niin tavattoman rohkea. Yleensä ratsastimme vielä ilman satulaa ja suitsinakin oli väliin pelkkä riimu, jossa naru ohjina. Silloi ei niin puhuttu harrastuksen turvallisuudesta. Eikä meillekkään mitään onnettomuuksia koskaa sattunut. 

Peruskoulun jälkeen lähdin melko pian tallille töihin. Sipoossa hoidin hevosia ja koulutun nuoria ratsunalkuja reilun vuoden. Tilalla oli n.70 hevosta, joten tuona aikana kyllä selvisi tämän alan raadollisuus. Koskaan ei mietietty jaksaako siivota 20-30  karsinaa, kantaa 40 kilon rehusäkkejä mutaisen pihan halki tai tyttöporukalla pudottaa suurpaaleja kasasta. Vietin vapaapäivänikin usein ratsastaen tallin hevosia. 

Kuitenkin päädyn koulupenkille takasian. opiskelin sisätaitien ja kirurgian erikoissairaanhoitajaksi. Valmistuin 1997.  En kuitenkaan alalle jäänyt vaan pienen yrittäjäkoulutuksen kautta sai alkunsa Torpan Ratsutalli 1998. Olin opiskelujen alussa muuttanut isäni kotitilalle Torpalle asumaan, joten nimi tulee luontevasti tästä. 

Perustamisvuonna rakennettiin 10 hevosen talli, jonne kevään -98 aikana muutti suomenratsut Sirun Merkki eli Läikkä (on meillä edelleen), Puuskan Seila, A.K.Lippe, Jalo Jekki, Toffee, Tuulen Kuiske. Ennestään minulla oli fwb-tamma Mimosa sekä welshponi Plikke. Russ poni Ronja tuli talliin myös ja elelikin meillä 23 vuoden ikään asti. Maneesi rakennettiin 2001 ja saman vuonna tallia laajenneettiin 4 karsina verran. Asiakkaita oli sopivasti ja työ oli kivaa, vaikka lomapäiviä ei juuri vuosiin mahtunut. Työviikko oli aina 7 päivää ja työtunteja ei viitsinut edes laskea. 

Suuri muutos elämään oli lapset. Oli aina ajatellut ettei minulla ole lapsille aikaa, mutta nyt minulla on kolme lasta: Inka -06, Sara -08 ja Nooa -10. Lapset ovat olleet ihan paras asia elämässäni. Lasten isän kanssa emme ole enää naimisissa, mutta lapsilla on tietysti edelleen ihana isä, jota he tapaavat 2-3 kertaa viikossa. Lapset ovat paljon mukana tallin tohonassa. Inka ja Sara harrastavat ratsastusta. Inka käy jo valmennuksessa ja kilpailee tyttöjen Mikki ponilla. Ihana huomata lasten olevan aidosti kiinnostuneita hevosista ja muista eläimistä.

Koirat on myös osa elämääni. Ensimmäinen koirani oli lapsuuden kodissa Lapinkoira Jenna. myöhemmin minulla on ollut kääpiöpystykorva Däni, kaksi pyrenneitteinmastiffia Elvi ja Elmeri sekä kaksi kaukasiankoiraa Ringa-äiti ja Vappu-tyttö. Kun isot laumanvartijat vanhuuttaa siirtyivät pilvenreunalle oltiin koirattomia muutamia vuosia. Tammikussa 2013 perheeseemme muutti iki-ihana lunnikoira tyttö Elsi. Tämä rotu tuntuu niin omalle nyt, että tästä rotua on tarkoitus alkaa pienimuotoisesti kasvattamaan. Kissa on tietysti melkein itsestäänselvyys talossa. Olli-kissa on Elsin paras ystävä. Tallilla meillä  on aina 3-6 kissaa. 

Nykyään iso osa elämääni on krooniset kivut ja fibromyalgia. Lääkärien mukaan olen tehnyt liian paljon fyysistä työtä liian pienellä kropalla. Erilaiset selkävaivat ovat alkaneet yli 10vuotta sitten, mutta ne pahenivat syksyllä 2011 niin paljon, että alkoi lääkärissä ravaaminen. Sitä onkin jatkunut siitä asti...selkäranka murtui, kasvain leikattiin duurapussista. Sen jälkee kuntoutus laiminlyötiin ja sain kiusakseni kroonisen hermokivun ja fibromyalgian. Tämän talven aikana käyn viimein kuntoutuksessa Ortonissa Helsingissä. Yksi jakso käyty ja vielä kolme edessä. 

Tässä tiivistelmä 40 vuoden mittaisesta elämästäni :)