Juuri sitä ollut viimeiset päivät. nyt pysäytän itseni tähän ja kirjoitan hetken. Ranteet ovat vaan niin kipuisat juuri nyt, että se tekee kirjoitukselle omat haasteet.
Kisat sujui hyvin tai erittäin hyvin. Fein ccip kenttäponiohj meni oikein mukavasti. Prossia peräti 67+ ja luokan voitto. Askellajeista jopa 8 toiselta tuomarilta. Vaikka itse sanonkin niin ihan oikea arvosana..Minnillä on hienot liikkeet, joista voi hyvin antaa 7-8. 6½ on kyllä valitettavan usein numerona, koska hevosen kuuliaisuus vaikuttaa todella paljon myös askellaji pisteisiin, vaikka ei minusta saisi. Muutenkin olen sitä mieltä, että tuomarit voisivat käyttää rohkeammin pisteitä... huonoista suorituksista huonot pisteet ja hyvästä hyvät. Itse olen aina tyytyväinen, jos joku on mennyt nappiin niin siitä tulee se kasi paperiin ja päinvastoin virheistä 2-4 numeroita. Toiseen ohjelmaan eli kenttä kutoseen tein normaalia lyhyemmän verkan kokeeksi. Se ei ollut hyvä ratkaisu. Alkoi vielä tuulla, joten kuuliaisuus ei ollut parasta mahdollista. Alku meni ihan hyvin. Itse mokasin peruutuksen, kun tein vain 5 askelta kuuden sijaan. Toiseen laukkaan Minni ryntäsi ja puolivolttia menikin sen saamiseen hallintaan. Sitten taas oma virhe..keskihalkaisijalle, kun tullaan lopputervehdykseen, nostetaan laukka L:ssä. Nostin oikean ja luulin sen menevän niin, mutta se olisi pitänyt olla vasen. Tuomari ei viheltänyt tätä virhettä vaan molemmat antoivat siitä kolmosen! Kyllä otti päästä! Minni oli kyllä jokatapauksessa ihana. Molemmilta radoilta se käveli tyynen rauhalisena pitkin ohjin pois. Toki siitä loppuverkan aloittaminen vaati rauhoittelua paljon. Samoin minkä tulkitsen rentoutumiseksi oli sen, että Minni joi hyvin. Nyt onkin pari viikkoa aikaa seuraavaan koitokseen ja hyvä niin.
Meille saapui eilen Tiina- osteopaatti hoitamaan hevosia. Hän käy Pohjanmaan turneella n.4x vuodessa. Olemme onnistuneet saamaan hänet meillekin aina. On mahtava seurata Tiinan käsittelyä. Tiina on hoitanut minutkin, joten tiedän miten paljon osteopatia vaikuttaa, vaikka siinä ei mitään suurta tehdäkkään. Minni nautti hoidosta. Minnilla on isoliikeisenä hevosena usein jumeja lavoissa ja taas lyhyt selkä aiheuttaa jumeja sinne. nyt oli aika hyvässä kunnossa koko kroppa. Siinä saa vähän niin kuin palautettaa omalle ratsastuksellekin, kun on osanut kehittää hevosta oikein eteenpäin. Tärkeäähän on ratsastaa hevosta erilaisissa asennoissa eli muotoa vaihdellen ja sitten vielä niitä vaihtetakin pitää vaihdella. Nyt kun Minnin kanssa liikutaan jo melko kootussa muodossa niin joudun itseanikin muistuttamaan siitä, että venyttelen aina työjaksojen välissä. Nyt tämän tiukan kisajakson jälkeen olenkin ratsastanut pari päivää reippaasti ja rennosti eteenpäin avaten paljon liikeitä.
Ratsastuksesta sujuva pomppaus lapsiin. Saran kaverisynskät juhlittiin eilen. Voi sitä herkkuttelua ja mekastusta. Lapsia oli paljon ja hauskaa oli. Inka keksi ohjemaa. Oli ongintaa, tuolileikkiä, kepparikisaa jne. Lähes suoraan synskien jälkeen lähdetiin yu-kentälle Kannus Toholampi otteluun. Sara voitti 7v tyttöjen juoksun, vaikka jäi lähdössä paljon muista. Pituudessa ei aivan pomppu osunut kohilleen ja sijoitus oli neljäs. Inka sijoittui 9v tyttöjen 40m:llä kakkoseksi voittajan kanssa samalla ajalla 6.5, joka taitaa olla uusi ennätys. Maalikamera kuvasta selvitetiin voittaja. Keihäässä Inka oli neljäs. Siinä tärkeintä oli, että Inka ylitti omat paineensa ja kilpaili lajissa, joka on sille vieras ja vaikea. Molemmat tytöt juoksivat sukkulaviesteissä, joka Uran joukkueet voitti. Kyllä oli autossa tyytyväisiä urheilijoita, kun kotiin palattiin. Yritän kovasti pitää tyttöjen yu-intoa yllä, sillä se on hieno harrastus ja tytöt on selvästi lahjakkaita. Olen itse kilpaillut juoksulajeissa nuorena, mutta en aivan tosissani, joten lahjani menivät hukkaan.
Tänään jännitys lapsilla jatkuu, kun meillä aloittaa uusi hoitaja. Lapset ovat sen tavanneet kerran ja tykkäsivät toki kovasti. Ikävä tulee vanhaa hoitajaa, kun hän ehti hoitaa lapsia vuoden verran. Onneksi löysimme uuden mukavan hoitajan. Olen illat aina töissä niin siksi hoitajaan tarvitaan vielä useamman vuoden ajan.
Nyt taidan mennä hetkeksi vaakatasoon, jos lapsen antaisi ottaan päikyt. Väsytään. Tuli eilen valvottua myöhään, kun osteopaatti oli meillä yötä. Hän kanssa on niin kiva turista heppajuttuja. Ollaan niin samalla aaltopituudellakin hevosasioissa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.