Elsi lähti eilen riiuureissulle. Miten voikaan talo täyttyä pienestä koirasta niin paljon kuin Elsistä täytyy. Elsi on kuin varjo aina minun perässä, joten outo tunne, kun ei hän olekkaan siinä kintereillä. Elsin juoksu eteni viime kertaita rivakammin. Tulikin eilen vähän äkkilähtö viemään Elsiä sulhon luokse. Onneksi Snörren omistaja pääsi Elsiä vastaan Tampereelle, joten minun ei tarvinut ihan Helsinkiin asti ajella. Junalla matkattiin. Mulla on kamala väsymys kausi päällä, joten juna oli turvallisempi vaihtoehto. Elsi ja Snörre olivat raksastuneet kovasti jo toisiinsa. Toivottavasti rakkaus tuottaa toivotun tuloksen. Olisi kyllä aivan ihana, jos viimein saisimme lunnivauvoja. Narttupentu jos tulee niin se jää kotiin. Muut myydään, joten jos olet haaveillut lunnikoiravauvasta niin pentuja varailemaan vaan. Muutamia kyselyitä jo on.

Minnin jalka on ihan älyttömän hyvä. Turvotusta on minimaalisen vähän ja väliin ei ollenkaa. Kävelytän sitä nyt kaksi kertaa päivässä 10 minuutin ajan. Tänään on ensimmäisen ultrajakson viimeinen päivä. Tämä ensimmäinen jakson pidän viiden päivän pituisena. Sitten tulee 7 päivän tauko ja sitten 7 päivää ultrausta 2x5min/pv. Tätä toisetaan niin kauan, että hoitojaksoja on neljä. Eilen niitä laskin kalenteriin. Ollan jo lähes joulussa, kun tämä hoito päättyy. Mielenkiintoista nähdä mitä vaikutusta sillä on paranemiseen. 30.11 on kontrolli Oulussa. Kävelytystä lisään lauantaina niin, että sit tulee 2x15 min. Jännevammojen hoito on työlästä ja siihen pitää sitoutua. Onneksi meillä on talli ihan vieressä niin hoito onnistuu.

Tytin kanssa ratsastukset jatkuneet. Tytti on ihan älyttömän fiksu. Todella kiltti, ei säiky juuri mitään, vielä vähän laiska. Eilen ratsastin eka kertaa niin, että en juoksuttanut alle. Oli tosi kiva. Oikealle taipuminen on haasteellisempaa, mutta eilen Tytti aika hyvin ymmärsi, mitä sisäpohje tarkoittaa ja alkoi taipua kivasti. Ravissa on todella hieno tahti. Voimatontahan se on ja saa kannustaa välillä reippaammaksi, mutta tahti on hyvä. Laukannut ei ole vielä selästä. Sen aika tulee sitten myöhemmin. Nuorta ratsastaessa pitää luottaa oman tuntemukseen ja menä sen mukaan. Yleensä sitä vaan alkaa tietää milloin hevonen on kypsä siirtymään eteenpäin koulutuksessa. Varsinkin näin oman kanssa, kun ei tule aika vastaa. Olen kyllä niin paljon nuoria ratsasnut, että aika hyvin sitä jo tietää missä mennään, kun vaan malttaa luottaa omiin tuntemuksiin.

Stellalla on maanantaina satula selässä ensi kertaa. Eihän tuo siihen mitenkään reoagoinut. Loimea on pitänyt selässä niin satula melko sama. Juoksutuksen jälkee totutin sen selkäännousu jakkaraan. Siinä sitten seisoin ja silittelin Stellaa niin kauan, kun se oli rento. Monesti nuorille on se pelottavinta, kun ihmisen ääni tulee ihan eri suunnasta. Vähän nojailin satulaan ja tämäkin sujui hienosti. Selkään en mennyt,kun ei ollut avustajaa. Tänään saan avustavan, joten siitä se Stellankin ratsu-ura aukeaa. Stella on rohkea ja kiltti nuori myös, joten odotuksissa on kohtuu helppo sisään ratsastus.

Nyt kellahdan sohvalle pikku päikkäreille. Nämä väsykaudet on ärsyttäviä, mutta nämä kuuluu näihin minun sairauksiin ja toki lääkitykseenkin. Nyt pitää vaan nukkua joka väliin. Meillä on Mll:n kerho tänään Nooan kanssa. Sitä ennen pitää käydä hoitaan Minnin jalka ja lanaamassa maneesi.