Nyt istun tässä hetken ja kirjoittelen. Lapsilla on askartelut menossa keittiössä ja siellä on jokin riitä parhaillaan, mutta kuuntelen tässä kuinka tilanne etenee. Jos lähtee liiaksi väärille raiteille niin käyn puuttumassa tilanteeseen. Askartelu ja piirtämien on lapsieni jonkinmoinen intohimo. Aiheita ei tarvitse kovin kauaa miettiä, eikä juuri ikinä katsota mitään ohjeita. Lapsista pulppuava luovuus on kyllä uskomatonta. Juuri nyt Inka rakentaa patsasta parhaalle opettajalle, jonka antaa sitten omalle opettajalleen. Sara ja Nooa tekee linnaa. Keittiö on pian täynnä paperisilppua ja teippejä, jotka tarttuu sukkiin, mutta sitten yhdessä siivotaan.

Mua odottaisi myös keittiön raivaus, pyykkien viikkaus ja yhden sängyn petaaminen. Aamun hetken, joka jäi tyttöjen kouluun lähdön ja minun ja Nooan perhekerhon väliin, käytin hyödyllisemmin eli torkuin. Lapsilla on kolme kertaa viikossa peliaikaa ½h/muksu. Nooa pelasi aamulla tämän päivän peliajan, joten minulla on loisto mahdollisuus torkkua. Moista tilaisuutta en jätä käyttämättä..kotityö kyllä odottaa. Viime yön oli heikkolaatuinen. Nooan pyöri kuin väkkärä ainakin parin tunnin ajan. En päässyt selville mikä oli pielessä. Korva oli kipeä, mutta ei se sitten ollutkan. Aloitin eilen ruokakokeilut laktoosittomalla jugurtilla, että olikohan sillä vaikutusta, mutta ei kyllä mahaansa valittanut. No nukuttiin joka tapauksessa huonosti. Muutenkin oma unen laatunut on ollut sangen heikkoa niin tuntuu, että väsymys aina vaan syvenee. Onneksi työskentelen raitiissa ulkoilmassa, joten työssä piristyy aina.  

Näin marraskuussa elämä on kovin tasapaksuakin. Kisakausi on ohi ja uuteen vielä aikaa. Viimekesänä olin kisoissa huhtikuusta syyskuun loppuun lähes joka viikonloppu. Olikohan kolme viikonloppua, jolloin emme olleet missään. Yksi oli juhannus, toihen oli WDS Helsingissä (koiranäyttely) ja yksi varmaan päättäjäisviikonloppu. Minnin kanssa viime kaudella kisasin vielä paljon, koska haimme rutiinia. Ensi kaudella varmaan kisamme valikoidummin, mutta suokit Matti ja Rosa olisi tarkoitus ottaa kisaamaan myös niin varmasti kisoja riittää. Inka ja Mikkikin varmaan käy jo ensi kaudella tallin ulkopuolella kisoissa. Oppilaitakin olen luvannus kuskata. Kisaaminen on kyllä antoisa harrastus. Ei tarvi miettiä mistä lapset ovat perineet kilpailuvietin :).

Mulla oli paljon intoa äsken kirjoittaa, mutta nyt aivot tyhjentyi, joten tämä oli nyt tässä. Taidan aloittaa kotityöt, jos ne vaikka viekin ajatukseni.