On ollut niin haipakkaa, että ei ole ehtinyt tännekkään mitään rustailla. Nytkin kello on jo niin paljon, että nukkua pitäisi, mutta en osaa vielä rauhoittua. Aamulla lähdettiin liikkeelle klo 7.30 ja kotiin tultiin klo 22. 

Koko viikko ollaan Minnin kanssa treenailtu tämän päivän kisoihin. uudet rengas kengät tuntuu todella hyvälle. Ongelmana on Minni loputon energia ja pöllöily sen takia. Muutin sen ruokintaakin jo. Kaura kokonaan pois ja Selected tilalle. Nyt enegiarehuja se saa niin vähän, että kohta ei voi enää vähentää, koska lihaten kasvuun/käyttöön tarvittaan polttoainetta. Nyt Minni saa ½ l selectediä aamulla ja illalla. Illalla marsthalin sinfonyä 3dl, proteiiniä 2dl, elektrolyyteja ja vitamiinejä. Heinää lähes vapaasti ja greenline n.4-5 dl. Jotenkin en saa Minnin energiaa suunnattua liikkumiseen ja tehtäviin vaan se kuuhistelee kaikkea mahdollista. Esim.maneesin katosta tippuvat vesipisarat saavat tamman säikkymään. 

Tänään villi meno jatkuin Kajaanian kans. Kisoissa. Lähdimme kotona (Inka ja Elsi mukana) Kajaaniin klo 7.30. (tässä välissä olen nukkunut eli jatkan tätä maanantai aamuna). Matka meni mukavasti, vaikka on pitkä. Kolme tuntia kestää ajaa meiltä Kajaaniin. Matkassa oli mukana Inka ja Elsi. Nooa on sekoittanut meidän navikaattorin, joten ajoimme harhaan. Jouduin soittamaan kisapaikalle ajo-ohjeita. Huh..selvittiin paikalle. No talli, jossa karsinamme oli, oli myös alkuun hukassa. Sinnekin sitten löysimme ja ihan rauhassa ehdin laittaa Minnin kuntoon ensimmäiseen verryttelyyn.

Verkka oli vanhemassa maneesissa, joka oli meidän kotimaneesin kokoinen, mutta siellä sai olla 8 ratsukkoa, joten tunnelma oli tiivis. Minni oli todella jännittynyt. Lisäksi maneesissa oli lintuja, joita Minni inhoaa. Verryttelun onnistuin kuitenkin tekemään niin kuin halusin eli paljon käyntiä venytelleen, kevyttäravia ja väin vähän laukkaa. Minni kyllä kuumui moneen otteeseen, mutta sain sen taas palautumaan. No maneesiin mentiin sellaista ulkoreittiä, jota oli reilu 100m:n matka. Tämä olikin Minnille niin pelottava. Minni ei nauti maastoutusta kotonakaan. Käyn maastossa vain kävelyttäen sitä. Omaa vuoroa odotetiin maneesin takana, jossa oli lähinna jäätikköä. Tästä sitten ratalle.

Kisamaneesi on samanlainen Kajaanissa kuin meillä kotona, mutta Minni oli siellä kuitekin todella jännitynyt. Tuomari vihelsi meidät ratalle lähes heti. Yhden kierroksen ehdin kävellä. Tahdin kanssa oli paljon vaihtelevuutta, koska Minni oli niin jännittynyt. Liikkui toki kevyesti, kun jalat hädin tuskin maata koskettivat (toisen tuomarin kommentti: keijukaismainen hevonen) . Täyskaarrot laukassa olivat pikapiruetteja, joka sai minut kyllä huvittuneeksi. En tätä rataa päässyt juuri ratsastamaan, kun kaikki aika meni rauhoitteluun ja tsemppaamiseen. Tulos oli vähän oli 60%. Tämä on kuitenkin paljon parempi, kun viime kaudella tällaisista jännityssuorituksista saatiin 55-57%.

Toisen luokan verkan tein samaan tapaan. Tunnin verran rauhallsita jumppaa. Minni ei ollut oikeastaan yhtää rennompi. Virtaa oli edelleen paljon. Rata oli ehkä himmusen parempi. Pystyi jo vaikuttamaan hevoseen. Tässä tulos samaa tasoa. Tuomareilla oli vaan selkeä ero pisteissä, yli 30 pistettä! Toinen oli nähnyt vaan sen jännityksen. Toisen oli nähnyt muutakin eli suoruutta, mikä on tärkeä asia kouluratsastuksessa. No nämä kisat kerrytti kokemusta taas.

Eräs asia nousi minun ja Inkan mieleen kotimatkalla. Ilmapiiri koulukisoissa. Varsinkin eilen koko kisan ilmapiiri oli suorastaan yhtä hyytävä kuin ilma. Verkoissa oli aina joku valmentamassa, joka isoon ääneen kaikotti ohteita omalle valmennettavalle. Tämä on todella häiritsevää. Korvanapit on keksitty! Aina se jolle näitä ohjeita huudetaan mennä suihkii ympäri maneesia toisista välittämättä. Yhdellä tällaisella oli pitkä raippa niin leveästi kädessä, että hyvä ettei toisia ratsukoita sillä hivellyt. Yhden valkku sanoi, että jos uralla kävellään niin ratsasta päälle!!! Se ilmapiiri mikä näissä verkoissa välillä on kyllä niin kylmä. Kukaan ei hymyile. Onhan se totinen paikka kisata, mutta pienellä asennemuutoksella saataisiin paljon aikaan. Kirjoitan tätä asiaa nyt yleisellä tasolla. Itse opetan aina oppilailleni, että kisoissa hymyillään ja ollaan ystävällisiä kaikille. Autetaan outoakin ja tervehditään kaikkia. Tätä taas käytiin kevätkokouksessa ja sääntökoulutuksessa läpi.

Toinen asia mikä nykyisin kouluratsastuksessa on hieman vinksallaan on tulospalvelu. Ennen atk:n yleistymistä kaikkialla oli käytössä kapulat joihin tulokset kirjattiin ja näistä kapuloista tuloksia pystyi seurata reaaliajassa koko ajan, myös yleisö. No monet tulokset päivittyy reaaliajassa kyllä equipeen, mutta entä sitten kun yhteydet ei toimi. Sitten ei ole tuloksia muutakuin kisajärjestäjillä. Entä, jos paikalle kisoja katsomaan, tulee joitain jotka ei tiedä kaikkea lajista. Eihän ne eduipea tiedä. Eikä kaikilla ole vielä älypuhelinta, niin kuin ei minullakaan. Onneksi Inkalla on ja siitä näimme eilen tulokset. Eilen tuloksia kyllä kuulutettiin, mikä oli hieno asia. Mutta kyllä vanhat kunnon kapulat ovat ihan parhaat :) .

Kirjoitan tästä koulukisojen tunnelmasta hyvin avoimesti tänne, vaikka en tiedä kuka tai ketkä blogiani seuraa. Toivoisin näiden kirjoitusten tavoittavan myös kouluratsastajia. Asenteissa on toivomisen varaa paljon. Hymyä huuleen enemmän ja erityisesti verkkojen ilmapiiri rennoksi. Valkut hoitaa työnsä kotona ja kisoissa sitten korvanapin kautta, jos siinä vielä jotain tehtävää on.

Tänään treenit jatkukoon Minnin kanssa. Yritän nyt todella löytää kenoja, jolla saisin sen valtavan energian kohdistettua oikeaan työntekoon. Tavallaan harmittaa, kun jo kolmas kausi ja edelleen haetaan rutiinia ja kokemusta. Vaikka näinhän se usein on hevosten kanssa, eikä kaksi kautta takana ole mikään kova kokemustaso. Nyt on kuukausi aikaa seuraaviin kisoihin, joten treenaamme ahkerasti niin jospa ensi kerralla pääsisi jo ratsastamaan Minniä :)