Jotenkin elän nyt juuri sellaista välitilan vaihetta, joka stressaa enemmän kuin pitkään aikaa. Sairasloma loppuu pian ja työkyvyttömyyseläke päätös jännittää todella paljon. On vaikea keskittyä edes lähestyvään jouluun, kun jotenkin tuo asia painaa mieltä.

Tänään yhdessä keskustelussa puhuttin eläkeläisistä ja mitä kukin jaksaa. Olin hiljaa. Olen 41 vuotta ja toistamisen työkyvyttömyyseläke paperit vetämässä. Varmasti moni, joka ei minua tunne, ihmettelee miksi näin. Olen hoikka, liikunnallinen, tarmokkaan oloinen ja varmaan positiivinenkin. Mutta reuman aiheuttama jäykkyys ei näy, hermokivut ja muut kivut ei näy. Lääkeillä pystyn olemaan, kävelemään, ajamaan autoa ja hoitamaan perus askareita. Tai oikeastaa, en kyllä tiedä mitä muut näkee. Olen varmasti aina harmaa ja silmäpussit roikkuu huonon nukkumisen takia. Kävelen tönkösti, irvistelen, jos joudun kumartumaan ja nousen seisomaan. Toisaalta työnnän usein sairaudet loitommalle ja elän niin kuin muutkin.

Tänään oli taas ihania hetkiä arjessä kaikesta huolimatta. Aamupäivällä oltiin Nooan ja Elsin kanssa asioilla, joista tyypillisesti unohdin yhden. Käytiin kerrankin vain kaksi päivää myöhässä katsastamassa auto, joka meni läpi. Elsi oli meidän kanssa katsastuskonttorilla. Syötiin siellä paljon keksejä. Sain kerrankin olla ylpeä Nooasta, joka oli hyvin tottelevainen tuolla. Pankissa Nooan pinna petti ja siellä käytös ei ollut kovinkaan hyvää, mutta seuraavaksi ohjemassa ollut kauppareissu meni kohtuullisen hyvin. Nooa ainoastaa nappasi yhden tomaatin ja haukkasi sitä, joten jouduin sen sitten ostamaan. Kaikein kaikkiaan oli todella iloinen pikku villikkoni käytöksestä.

Iltapäivän kohokohta oli ensimmäisen joululehden ilmaatuminen. Sitä sitten lärättiin läpi lasten kanssa. Kaikki kirjoitti kynät sauhuten toivelistoja tai toki minä kirjoitin Nooan toiveet. Ihana katsoa lasten haaveilua. Tietävät hyvin, että saavat toiveistaa vaan murto-osan, mutta haaveilla saa ja pitääkin. Tässä kohtaa tunsin joulun odotusta itsekin ja muistin, että lapsistahan se tulee. Oli minun tilanne mikä tahansa niin joulu tulee silti ja tiedän nauttivani lasten lomasta. Minulla on joulun aikoihin myös eniten lomaa tuntienpidosta, joten aikaa lapsille on koko niiden loman ajan. Ihanaa!!!

Tallilla mieleni piristyi vielä lisää. Lähdin ratsastamaan Villellä. Kun hain sitä tarhasta niin minun lähestyessä sitä se hörisi pehmeästi. Olin pakahtua ilosta, kun Ville oli niin mahdottoman suloinen. Ratsastuskin meni oikein hyvin. Jostain syystä en aikaisemmin pitänyt Ville itselle niin tärkeänä hevosena, mutta nyt se on minun uusi rakkaus. Kun on paljon hevosia niin kaikista ei tule sellaisia ihania hevosystäviä, vaikka kaikilla on paikka meidän perheessä. Ville on jotenkin nyt minut hurmannut.

Ratsastin myös Tytin. Tämä on jo niin varmaa homma, jos vaan itsellä on kurja olo tai huono päivä niin kiipeää Tytin selkään niin kaikki on taas hyvin. Tuossa pienessä pehmeässä tammassa on jotain niin äärettömän sympaatista, että itseikin joskus ällistyn, kuika ihanan hevosen olen kasvattanut. Tänään mietiitiin väistättävää pohjetta ja hyvin Tytti tuumaili. Ensimmäisen alkeelliset pohkeenväistöt tuli tehtyä noin vain.

Tallilta ehdin niin ajoissa pois, että kerkesin hyvin taiji treeeneihin. Sielläkin oli kivaa. Sen päälle vielä iltatalli ja Minnin kävelytys, jalan ultraus jne. Vaikka aamulla tuumasin melkein masentua kaiken tämän sairastamisen kanssa niin kaikeista huolimatta päivästä tuli hyvä. Sen pelasti taas lasten ilo ja heppojen kanssa kokema kumppanuus. Elsi-koiraa unohtamatta. Nyt tämä kivulias kroppa tahtoo päästä vaakatasoon. Hipsin yläkertaa lasteni viereen nukkumaan. Öitä.