Torstai oli ihan tavallinen päivä. Sinja oli mukana tenavatunnilla ja sen perään jatko ykkösellä. Siinä kun ratsastaja toi sen talliin (klo 18.30) ja alkoi harjata niin Sinja meni maate. Tajusin heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Juuri hetki sitten tammukka oli ihan täydellisen normaalisti mennyt tunneilla. Oli ollut reipas ja iloinen oma itsensä. Nappasin Sinja riimuun ja otin sen maneesiin tunnin pitoon. Hälyytin Inka tallille avuksi kävelyttään Sinjaa. Laitoin oppilaat hommiin ja soitin päivystävälle eläinlääkärille. Hän ei ollut keikalla, joten pääsi heti lähtemään.

Sinja oli kipeän oloinen, mutta jaksoi kävellä hyvin. Väliin Inka vei sen käytävälle seisomaan. Eläinlääkäri soitti, että poikiva lehmä on nyt tärkeämpi kuin Sinja, joka tosin silloin oli ihan tolpillaan vielä. Sain apua talutukseen ja viimeisenkin tunnin onnistuin pitämään. Ihan kamala huoli koko ajan. Johtuuko kaikki varsasta vai jostain muusta. Luoko Sinja varsan vai onko sillä ähky. Sinjan vointi heikkeni. Lämpö laski alle normaalin ja heppa oli kylmissään, vaikka oli kolme vilttiä päällä.

Viimein klo 21.15 ell soitti, että nyt on tulossa. Hänen tullessa Sinja oli lähes lamaantunut kivusta. Pelkäsin niin paljon, että tärisin yhdessä Sinjan kanssa. Ell huomasi pian, että kipushokki on lähellä. Äkkiä kipulääkettä suoneen. Peräsuolen kautta tunnustellessa ei onneksi tuntunut mitään suolikierrettä. Mietitiin lähtöä Hyvinkäälle eli 450km päähän päivystävälle hevosklinikalle. Tiesin Sinjan olevan liian huonossa kunnossa selvitäkseen matkasta. Sanoin, että hoidetaan ensin mitä tässä voidaan ja katsotaan sitten. Alettiin valmistella parafiinin letkutusta. Kipupiikki alkoi kuin ihmeen kaupalla helpottaa Sinja tuskaista oloa ja kaasua tuli vähän peräpäästäkin. Sinja jopa hieman vastusti letkun laittoa, mutta muuten letkutus onnsitui hyvin. Onhan Sinja myös tavattoman kiltti hevonen.

Taas kuuneltiin ja odotettiin. Suolistoäänet palasivat letkutuksen jälkeen. Samoin sydämen syke voimistui. Voimme jo huokaista tässä vähän. En voinut itkua pidättään niin helpottavaa oli nähdä kuinka Sinja vointi koheni aivan silmissä. Eläinlääkärin kolleekakin tuli käymään ja totesi saman, että pahin on ohi. Ihan uskomatonta, että tilanne laukesi. Meillä on yksi hevonen menehtynyt kaasuähkyyn. Häntä myös hoidetiin ja lääkitiin, mutta se ei auttanut hänen kohdalla. Sinja ja vatsasssa oleva varsa selvisivät. Kävelyttelin vielä Sinjaa tunnin verran. Kaasua tuli. Lämpö alkoi myös tulla normaaliksi. Klo 00.20 olin kotona. Onneksi mummo ja pappa oli hoitamassa lapsia. Kävin vielä yöllä katsomaassa, että Sinja on kunnossa ja olihan hän. Ihan älytön onni, että tämä päättyi hyvin. 

Tällainen aina pysäyttää. Taas muistaa kuinka pienestä voi kaikki olla kiinni. Vaikka kaikkensa tekee hevostensa eteen niin aina sekään ei riitä. Onneksi olen tämän jo oppinut vuosien aikana. En enää itseäni kamalasti syyllistä.

Muuten on ollut ihanaa. Talvi tuli viimein. Lunta tuprutti perjantain ja lauantain ajan. Taika varsa oli ensilumesta ihmeissään. Lapset olivat niin riemua täynnä ja telmivät lumessa.

Lauantaina sain pienen irtiotonkin tallilta. Oltiin mummon ja tyttöjen kanssa Yliviskassa jouluostoksilla. Saatiin kaikki lahjat jouluksi hommattua. Ja vähän muutakin. Muutama tonttu ja muu kaunis koriste. Tytöt sai uuden talvikengät. Itselleni ostin viimein uuden tulostimen. Tytöt on jo niin isoja, että osaavat ja jaksavat shoppailla. Nooa lahjottiin jäämään papan kanssa kotiin.

Nyt utenmaille. Huomenna tyttöjen kouluviikko edessa. Huomenna on Susan kouluvalmennus myös. Enää viikko Minnin jalkakotrolliin.