Pääsen torstaisin jo päivällä tallille, koska muksut on mummolassa hoidossa. Normaaliin tapaan hain Minnin sisälle ja alan harjata. Sitten pääsen viimeiseen jalkaa, joka on oikea takajalka...se on turvonnut, kuuma ja kipeä. Paniikki vyöryy päälle..mitä mitä mitä tämä on?? Paikka sopii jännevammaan ja kipu myös. Äkkiä kahvion pakastimesta kylmässuoja jalkaa ja tammukka koppiin. Nyt vaan kylmätään ja kylmätään ainakin 6xvrk ja enemmänkin. Seuraavana aamuna tilanne on sama. Rakennan kentän kulmaan sairastarhan, joka on noin kahden karsinan kokoinen. Minni on rauhallinen tarhaaja, jos ei mitään ylimääräistä ympärillä tapahdu. Sitten soittoa Oulun klinikalle. Hoitaja kyseleen tarkasti yksityiskohdat ja juttelee hetken eläinlääkärin kanssa. Ell on sitä mieltä, että Minni on syytä pitää karsinalevossa viikonlopun yli ja maanantaina arvioidaan tilanne uudelleen. Jännevammaa ei kannata tuoreeltaa ultrata, koska turvotus vamma-alueella saattaa vääristää tilannetta. Perjantai iltapäivällä Minni on jo raivon partaalla boksissaa ja kiikutan sen sittenkin sairastarhaan. Pakko, koska kohta on toinenkin jalka kipeä. Illalalla kuin ihmeen kaupalla turvotus alkaa laskea ja jalka ei ole enää puristusarka. Pieni toivonkipinä herää, mutta vain pieni. Ihanasti ystävät tallilla ja facessa tukevat ja myötäelävät, sillä jokainen tietää mitä jännevamma merkitseen. Vaikka onhan niiden hoito kehittynyt paljon. Nyt Minni on ollut tyytyväinen sairastarhassa. Jalkaa kylmätään ahkerasti edelleen, mutta tosiasia on se, että turvotusta ei juuri ole ja jalka ei ole enää arka millään tapaa. Huomenna aamulla soittoa Ouluun. Voi olla, että menen käymään silti siellä, jotta saa varmuuden. Minni on kyllä kova telomaan jalkojaan tarhassa. Tällekin kesää taitaa olla kaksi mustelmaa ollut, mutta ei näin kipetä ja paikat ovat olleet sellaisia, että ne ei ole lähellä jänteitä niin siksi en näin hysteerinen ole ollut.

Nyt kun Minni on levossa niin minulla onkin ollut aikaa muita ratsastaa. Tytti ihanuus saa aina mieleni nousemaan. Hänessä on jotain samaa kuin isoäidissä Pampulassa. Joskus aikaisemmin olen varmaan kirjoittanutkin suhteestani Tyttiin. Minun oli alkuun todella vaikea pitää siitä, koska sen äiti Tuiske kuoli ähkyyn Tytin ollessa 4 kuukautta. Jotenkin Tytti toi niin pitkään surullisen asian mieleen, että en halunnut paljoa puuhata tämän varsan kanssa. Monesti nuoren kanssa kyllä onkin hyvä tehdä vähän ja se mitä tekee niin hyvin. Tytin kohdalla tämä on toiminut todella hyvin. Vähän häsläävästä varsasta on tullut hyvin järkevä nuorihevonen, jonka kanssa on aina ilo tehdä töitä. Nyt Tytti toimii hyvin käynnissä ja ravissa, vaikka ratsastuskertoja on ollut varmaan viisi Taikan syntymän jälkeen. On aivan ihanan luottavainen ja helppo ratsastaa.

Stella on saanut vietää kunnon lihotuslomaa. Hiljalleen alkaa poni pyöristyä. Juoksutin Stellankin. Hän liikkuu niin upeasti, että saa itsekin vain ihailla sitä. Tämä poni pääsee vielä pitkälle. Kaikki kolme askellajia on hienoja. lisäksi luonne on luottavainen ja rohkea. Mennään Stellan kanssa seuraavana lauantaina mätsäriin niin saa varsa taas hyvää kokemusta kuljetuksesta ja muusta. Mikki lähtee kans. Tytöt menee sen kanssa naamiaisluokaan ja Inka esittään Mikin sitten tavallisessa poniluokassa. Kaikki muksut menee myös keppariluokaan. Hauska mennä välillä tuollaiseen leikkmieliseen tapahtumaan ponien ja lasten kanssa. Nyt on niin paljon kilpailtu.

Ruusakin pääsi onnellisesti takaisin kotiin. Kyllä vanhassa laumassa oltiin tyytyväisiä Ruusan paluusta. Heti pääsi jengiin mukaan. Tänään tunnillakin oli jo ja meni hyvin. Vähän toki aaseili, mutta sehän kuuluu asiaan. Ihana Ruusa on ja nyt saa meillä pysyä.

Tänään ehdin Villekin selkään. Ville on saanut kuntoa niin paljon, että oli jo perjantaina melkoinen tinttarella. Viime talvenakin Ville piti juoksuttaa väliin, jotta se saa liiat energia purkaa. Nyt alkanut sama juttu. Lauantaina juoksutin sen. Voi sitä riemua, kun Ville posotti menemään. Ville ei kamalasti reihu vaan se vaan laukkaa ja laukkaa. Itse sitten hidataa raviin ja käyntiin. Suuntaa vaihtaessa taas alkaa laukata. Olin kyllä täysin unohtanut miten kiva Ville on ratsastaa. Toki sen vähän jäykkä oli, mutta vertyessään aivan ihana. Ville liikkuu luontaisesti itseään hyvin kantaen. Olisi kiva löytää Villelle ratsastaja, joka veisi sitä kakkostasolle. Eestinhepaksi Ville on kyllä todellinen helmi. 

Nyt kello on jo niin paljon, että pitää suoriutua nukkumaan. Lapset leikkii vielä piilosta. Nooa ja Inka oli viime yön isillä, joten nyt riemua riittää, kun koko porukka taas kasassa. Pitäkäähän peukkuja Minnin jalalle!!!