Pikkuhiljaa alkaa arki jatkua täisavotan jälkeen. Sunnuntaina tein toistaiseksi viimeiset tarkistukset. Toki epäsäännöllisiä tarkistuksia tullaan jatkamaan. Pyykkiä riitti pestäväksi koko viikon ajalle ihan kiitettävästi. Eilen hain apteekista myös pajunkuorishampoota ehkäisemään täitartuntoja jatkossa.

Lauantain kisat oli hieman epäonisetkin. Vaasassa oli uudet kentät raviradalla ja puitteet kilpailulle oli todella hyviä. Tilaa oli paljon, kuulutukset toimi, ilmoittautuminen oli traikkuparkin luona ja vesipiste sekä vessa myös lähellä. Minni oli ihan superhyvä verkassa, toki äärettömän herkkä. reagoi voimakkaasti toisiin hevosiin. Isompi verkka-alue oli kova pohjaltaan, mutta onneksi päästiin pian siihen pikkuverkkaan, jossa oli mainio pohja, niin kuin oli kisakentälläkin. Kisakentälle mennessä Minni hiemän jännittyi, mutta ei liikaa ja oli hyvin avuilla, kunnes saavuin alkutervehdykseen. No siinä Minni tajusi kentän vieressä olevan puisen tornin, joka varmaan liittyi jotenkin raveihin. Harmitti vietävästi, kun jännitys oli melkoinen. Kuitenkin pääsin ratsastamaan monia tehtäviä ja osa meni hyvinkin. Sitten jotain tapahtui, kun käänsin viimeistä kertaa keskihalkaisijalle Minni ryntäsi eteenpäin kiitolaukkaa..heh..siinä piti tehdä ravissa vielä volttikahdeksikko, johon sain kyllä Minnin käännettyä, mutta myöhässä ja alkuu se laukkasi. Harmitti. Prossat 60+..sijoilla oltaisiin oltu, jos ei säikkymistä olisi ollut.

Matti oli intoa täynnä. Lieko se johtunut entisestä treenipaikasta eli raviradasta. Se oli tosi kiva verkassa. Vähän kiireinen ehkä. Radalla sitten se jostain syystä myös pelkäsi sitä tornia. Huoh!!! Matti harvoin kyttäilee, mutta nyt kyttäili ja se haittasi suoritusta. Ohjelma oli kiireisen tuntoinen. Prossia 58+, joihin kyllä pitää olla tyytyväinen, koska tämä oli Matin kolmas A. Meitä oli paljon noilla prossilla. Matti oli taatusti ainoa opetusheppa ja yksi kolmesta jolla oli nivelet suussa. Tästä on hyvä jatkaa taas ensi kaudella suokkiluokkia. Parit ykköstason kisat on vielä tällä kaudella.

Maanantaina eli eilen oli kauan odottamani aika reumapolille. Ensin mitattiin kyynelnesteen ja syljen eritystä, koska ne tietyissä reumasairauksissa laskee. Erittyminen oli normaali oikeassa silmassä, mutta vasemmassa ei. Sylkeä erittyi vähän eli alle normaalin, mutta tämä voi selittyä myös lääkkeiden sivuvaukutuksena. Lääkäri oli onneksi mukava. Kyseli todella paljon ja tarkkaan. Ultrattin niveliä, mutta ei niissä oikein mitään ollut, vaikka ne kipeät on. Sen verran hän oli vanhoja kuvia katsonutt, että niissä olevat lantion turvotukset ja joidenkin jänteiden kiinnityksissä olevat häiriöt saattaisivat viitata selkärankaraumaan, joten taas edessä uusi mri- kuvaus. Se onkin jo viides kuvaus vuodesta 2012 alkaen. On vähän outoa, kun ei voida vanhoja kuvia katsoa vaan joka yksikön pitää ottaa omat kuvat. Sitten niitä voi kyllä aiempiin verrata. Viimeiset kuvat on otettu joulukuussa 14, mutta niistä katsottiin vain onko selkäytimessä kasvaimia, mutta ei muuta, vaikka toki niissä näkyy muutakin eli tuo turvotus ja kiinnityskohtien häiriöt, mutta niistä ei olla minulle kerrottu mitään, koska se ei kuulu kirran puolen lääkäreille, jotka mua sen kasvaimen tiimoilta tutkivat. No nyt taas odotetaan aikaa uusiin kuviin ja sitten taas aikaa polille. Sairaspäivät tulee päättymään ennen tätä, joten osakuntoutustuki hakemus pitää laittaa vireille tk-lääkärin  lausunnolla. Harmittaa ja paljon. Jahka saan nyt taas ajan omalle lääkärille..huomenna kuulemma voi aikaa varata. Eli edelleen keskityn hoitamaan kroonista kipua tietämättä mistä se tulee. Tulin oikein huonolle tuulelle tätä kirjoittaessa. Terveydenhuollon rattaat on niin armottoman hitaat.

Onneksi minulla on elämään valoa tuovat lapset ja hevoset ja Elsi.. ja äiti ja isä..marsut, kissat, joista kaksi on karkuteillä, joten sekin surettaa. Nyt lähden irroittamaan Saran puhelimesta ja leikkimään Nooan kanssa änkkäreillä. Pian Inkakin kotiutuu ja sitten lähdetään etsimään kissoja.