Ypäjän reissu oli todella kiva. Ihan lomasta meni yhden hepan kanssa. Lauantain ekassa luokassa He a:2 Minni oli melko jännittynyt. Luokka mentiin "hiekkalaatikossa", jossa pohja oli todella epätasainen. Kaviourat oli painuneet alas, joten eipä ihme, että Minnille tuli toisessa keskiravissa tahtirikko. Onnistuin sössimään ihan huolella toisen vastalaukan. Minni oli siinä niin ylikierroksilla, että vaihtoi noin vain laukan. Otin sen heti käyntiin ja nostin uuden, mutta juuri asken ennen kun aloin siirtää Minniä käyntiin niin Minni tempaisi uuden vaihdon. Ihan tosi..onnistuin tekemään kaksi isoa riketta kahden kirjaimen välissä. Paperissa oli sitten tässä kohtaa 3-4-4-4...prossat silti 62. Ilman tätä oltaisiin oltu ihan kärkikahinoissa. Kenttä kutonen oli onneksi julhakentällä, jossa laadukas pohja. Prossia 64 ja toinen ei-sijoittunut. Vastalaukat otin varovasti, joten niitä tuli normaalia huonommat numerot. Sunnuntain joku fein:n a meni todella hyvin. Prossiä 65+ ja sijoitus kolmas. Opejen mestaruudesta he a:4 luokassa sain vain 59%:a. Rikkeitä oli..keskravissa tahdin menetys, pysäyksestä tuli peruutus ja jotain pientä vielä. Tässä luokassa oli muutenkin ihan rehellisesti sanottuna vähän erilainen arvostelu ja oltiinkin vähän hämmentyneitä tulokista.

Se mikä jäi mieleen näistä kisoita, oli se, että kyllä kouluratsastus onkin vain jäyhää katseltavaa. Ei ihme ettei laji vedä yleisöä. Estekisoissa oli reaaliaikainen tulospalvelu. Equipen kautta pystyi omasta kännystä seuraamaan mitä radalla tapahtui. Yleistö eli suorituksissa mukana ja kuulutuskin oli tsemppaavaa. Palkintojenjaot vauhdikkaita ja kuuluttajan hehkutusta. Koulupuolella taas kuulutus oli hyvin asiallista. Ratsukoita ei kerrottu mitään ylimääräistä. Palkintojen jaot oli jäykkiä ja nopeita. Yleisö juuri ja juuri taputti suoritusten jälkeen...siis se vähäinen yleisö joka oli paikalla. Sääli..näissäkin kisoissa mentiin ponien sm:t ja power cuppia sekä eri ikäluokkien derbyjä. Tulokset tuli kyllä equipeen, mutta aikoinen päästä. Kyllä pitäsi kouluukin saada reaaliaikainen tulospalvelu ja jotain säpinää...

Eilen oltiin sitten aluemestaruuksissa Vaasassa. Siellä on upeat uuden kentät ja tilat raviradalla, mutta armoton vesisade kyllä latisti kisat. Yleisöä ei ollut ja lähtöjä oli vähän. Kentät oli yhtä kuralillua. Toisen kentän keskustan peitti noin 20x18 kokoinen yhtenäinen vesilätäkkö. Tytin kansa menin nuorten mestaruusluokassa HeB:3. Ihan ok rata prossin 63 sij.12/17. Toki Tytillä, kun on vielä vähän voimaa, niin sen liikeisiin huono pohja vaikuttaa heti. Minnillä mun piti mennä 3-tason He aluokka, mutta tämä oli siinä järvikentällä, joten Minni ei siihen putiin todellakaan mennyt ja oli pakko keskeyttää suoritus. Otti ihan älyttömän paljn päästä. Onneksi en suivaantunut niin, että oltaisiin lähdetty, vaan menin sennumestaruus radan vielä. Se oli fein va b junioreiden joukkueohjelma, jos en väärin muista. Vaativa ohjelma meille. Olin todella iloinen siitä , että Minni ylipäätänsä liikuin mudassa. En paljon vaatinut, joten prossia 60+, sij. 8/18 silti. Yksi vaihto meni tosi huonosti. Verkka oli niin veden vallassa, että en tohtinut kuin pari vaihtoa siinä kokeilla. Kaikesta huolimatta Minni tuntui tosi kivalle radalla. Nyt taas liike eteenpäin alkaa palautua.

Ensi viikonloppuna onkin Kirsin valmennus. Onneksi, kun sitä kaipaan. Minulla on koko ajan Minnin kanssa sellainen tunne, että kohta alkaa noit vaativan palaset loksahtaa vielä paremmin paikoilleen. Tähän tarvii valmentajien apua.

Tallille muuten kuuluu hyvää. Hessu on sopeutunut joukkoon vallan mainiosti. Tunneilla liikkuu jo paljon paremmin eteenpäin. Alkuun vähän jännittää uusia ratsastajia, mutta kun huomaan kaiken olevan hyvin niin tekee töitä tosi kiltisti. Kaikki on tykännneet sillä ratsastaa. Hyppäämäänkin Hessu pääsi. Kevyesti ylitty 80cm:n tehtävät. Ei edes oikein vielä hypännyt. Ihana heppa on kyllä, jotenkin persoonallinen. Se on minun mieleen. Vaikka meillä on rats.koulu niin en silti pidä pystyynkuolleista hevosista, vaan sellaisista joissa on jotain persoonaa.

Huomenna alkaakin lapsilla koulu. Nyyh, minun pikku Nooa-vauva aloittaa eskarin. Nooan on jotenkin paljon pienempi kuin tytöt aikoinaan. Onneksi tämä vuonna kyydit menee paremmin kuin hyvin. Nooa ja Sara menee samalla taksilla, joten kulkevat tuon matkan Rekiläntielle kahdestaa. Se hyvä puoli tässä on, että voin alkaa ratsastaa päivällä ja pääsen töistä  heti tuntien jälkeen kotiin.