Tähän alkuun vastus yhteen kommentiin. En nyt sitten millään keksinyt miten siihen vastataan. Eli Kelan tarkitsemia b- todistuksia ei tarvi maksaa tai ei siis edes saisi laskuttaa. Tämä on laki, mutta sitä ei monikaan tiedä. Edes terveyskeskukset.

Hevosten hyvinvointi on ollut tapetilla useaan otteeseen viime aikoina. Asia joka koskettaa jokaista hevosihmista, ratsastajaa, hoitajaa tai raviharrastajaa. Viime Hippoksessa asiaa tarkisteltiin aika paljon kouluratsastuksen näkökulmasta. Mielestäni kouluratsastus on kyllä hevosystävällisimmästä päästä. Se tavoite on kuitenkin asteittain rakentaa hevosesta kestävä ja terve. Kankikuolainpakko vaativalla tasolla on kyllä sellainen johon kannattaisi puuttua. Samoin kannusten pituus ja rissat pois kokonaan. Minulla on Minnillä kanget lyhyellä varrella ja kannukset n.2cm pitkät pyöreät. Rullaamiseen eli hevosen kaulan taivuttamista siten, että turpa tulee lähes kiinni hevosen ryntääseen, tulisi puuttua aina, kun sitä näkee.

Esteratsastuksessa olisi syytä kuolainsääntöjä tarkistella. Jos jonkinmoista viritystä näkee esteratsuilla. Monet perustelee sitä sillä, että kotona mennään normi kuolaimella, että yksi kisa ei haittaa. Mutta haittaa se tietysti. Vaikka selässä on kuinka ammattialinen tahansa niin kovat kuolaimet tuottavat aina kipua hevoselle. Onko hevosista tarkoituksenmukaista edes jalostaa sellaisia etteivät ne enää pysy käsissä kuin kamalilla kuolainvirityksillä...

Westerpuoli ja matkaratsastus on lajeina minulle tuntemattomampia. Westenissä on varmasti paljon hyvääkin, mutta sielläkin ääripäät rullaa hevosia aika huolella..muutamia aika karuja videoita olen aiheesta nähnyt. Osa western kuolaimista on myös aikamoisia kannuksista puhumattamaan. Matkaratsastuksesta ei juuri tiedä kuin sen yhden kohun, jossa aikamies kisasi ponilla ja sai siitä rangaistuksensa. Itämaissa tätä laji on suuri bisnes ja sen ympärillä on varmasti paljon mätää.

Ravipuolella olisi varusteissa myös siivoamisen varaa ja paljon. Aikamoisiin asentoihin hevosia vänkätään siellä. Suussa paljon rautaa, saattaa olla obersekki ja kiinteä martingaani yhtäaikaa. On apuaisoja, himmentemiä jne. Ravurien terveydestä arkipäivässä huolehditaan varmasti monesti todella hvvin. Ratsuihin verrattuma kilpahevoset pääsevät paremmin tarhailemaan ja laiduntamaan. Tällainen tuntuma minulla on asiaa.

Se oikeastaa mikä minua eniten hevosurheilussa huolettaa on se, että hevosten hinnat on niin alhaalla jotta lähes kaikilla on varaa se hevonen hankkia. Ostetaan ensihevoseksi se ratoja kiertänyt lv-hevonen, joka on vuosikymmenten jalostuksent tuotos kilparaviurheiluun, eikä siksi paras mahdollinen ratsu ainakaan kilpailumielessä. Varuteet on ne jotka satutaan halvalla saamaan. Niin usein näkee hevosia, joilla turpahinat roikkuu niin alhaalla, että iho jää nipistykseen jokaisella ohjasottella. Satulan istuvuudesta ei tiedetä mitään. Usein satula on vinkuintialainen viritys, joka kieppuu ja keikkuu hevosen selässä. Usein hepat vielä otetaan kotitalliin. Ei muisteta, että hevonen on laumaeläin tai muistetaan ja hankitaan sille kani kaveriksi. Tämä ns. puskailu on varmasti se alue jolla neuvontaa tarvittaisiin enemmän tai jopa valvontaa. Sweitsissä tarvitaan, jopa koiran hankintaan käydä usen tunnin mittainen koulutus.

Kirjoitan tätä vähän provosoivaankin sävyyn, jotta asiaan herättäisiin enemmän. Minäkin neuvon todella mielelläni. Olen auttanut monia hevoskaupoissa. Varuteasioissa neuvon myös mielelläni. Pitää vaan uskaltaa kysyä.

Suomessa julkaistiin eläinlääkärin tekemä tutkimus kuolaimista ja turpahihnoista sekä niiden vaikutuksista hevosiin. En millään nyt muista kuka tämän teki, mutta siinä oli hyviä pointteta. Kuolaimeton vaihtoehto olis hevoselle tietenkin paras. Kuolamia käytettäessä nivel tai kolmipala ovat hevosystävällisimpiä. Turparemmiä käytettäessä tulisen sen kireyteen kiinnittää suurta huomiota. Olen itsekin näissä asioissa tarkka. Kaikilla opetushevosilla on nivel tai kolmipalat. Turppiksia kyllä käytetään, mutta ne on löysällä ja yksinkertaisia. Paitsi Taistoilla ja Matilla, joilla on meksikolaiset anatomisista syistä. Meksikolainen jätää tilaa hevosen poskille paremmin kuin enkku. Kylläpä meidän yksäritkin on samoilla linjoilla. Meidän tallilla ei kukaan taida omistaa kovia kuolaimia. Kuolaimista kannattaa muistaa kuitenkin se, että kuolain on aina niin kova kuin sitä käyttävä käsi. ..mutta mutta tämän lauseen taakse ei kannata mennä niiden kovien kuolainten kanssa. Harva hevonen kovasuiseksi syntyy :).

Olen jauhanut tästä aiheesta varmaan ennenkin blogissni, mutta tämä on hyvä aihe ja lähellä sydäntäni. Annetaan myös hevosten olla hevosia. Ei klipata, jos ei ole todellista tarvetta. Meillä kaikki hepat saa pitää karvansa ja vaikka maneesimme on kohtuu lämmin niin aina on joka heppa kuivunut aamuksi. Toki se tarkoittaa vähän enempi harjausta. Tarhataan hevosia laumoissa tai jos ovat yksin niin suodaan niille edes kosketusyhteys toisiin hevosiin. Vain oriit on usein tässä poikkeus ja ne harvat vihaiset tai erakot, joita on ehkä yksi tuhennesta. Myös hevosten yliruokkiminen on todella suuri ongelma tätä päivänä. Erilaiset metaboliset ongelmat, kaviokuume, ähkyt ja lannehalvaukset ovat lisääntyneet merkitävästi. Laadukas heinä on on hevosen ruokinnat tärkein osa. Tätä mieluusti vapaasti. Itse en ole vielä lämmennyt näille verkkovirityksille, joita nyt tehdään paljon. Onneksi nykyään nämä tehdään maantasella, kun vielä vähän aikaa sitten heppaset söivät kuin kirahvit ylhäältä. Minusta vaan tuntuu, että hevosta voi olla raivostuttavaan nyhtää heinää tiheän verkon reiistä. Tästä tarvisin ennemmän kokemusta tietääkseni olenko oikeassa :)

Mutta nyt untenmaille, jotta jaksan huomennakin olla lapsiani ja hevosiani varteen reippaana. Tuo reippaus ei kyllä tule vaika kuinka nukun, mutta jos se tulisi jostain muualta. Lapset ja eläimet kyllä tuottaa joka päivä iloa elämääni.