Ratsastuspiirejä kuohuttaa youtubessa julkaistu ja jopa iltapäivälehtiin levinnyt video ulkomaalisesta valmentajasta, joka täällä Suomessa opettaa hevoselle piaffia. Keinot näyttävät hyvinkin kyseenalaisilta ko videolla. Sen kummemmin asiaan ottamatta kantaa kysessä on tämän valmentajan ylilyönti. En siis millään tavalla hyväksy moista, mutta minua asia on joka tapauksessa saanut kuitenkin liian suuret mittasuhteet. Facessa on perusettu jopa ryhmiä ko henkilöä vastaan. Minusta videolla näkynyt valmentajan ylilyönti on todella huolestuttavaa, mutta myös se älytön viha mikä tähän tapaukseen liittyy on huolettavaa. Oikea paikka puida tätä on srl:n ja fei:n työryhmät,  eikä suuren suuri yleisö facessa ja muussa sos.mediassa. Mutta tämä tästä. En hyväksy ja piste, mutta en myöskää mene mukaan älyttömään vihanpitoon.

On älyttömän hienoa, että hevosia kohdellaan tämä päivänä todella hyvin ja ratsastus on muuttumassa koko ajan pehmeämpään suuntaa. Olen ehdottomasti tämän linjan kannattaja. En esimerkiksi itse ole itse ikinä turvautunut niveltä kovempiin kuolaimiin kellän ratsastamallani hevosella. Eikä meillä edes tallissa kovia kuolaimia. Kanget toki on, mutta nekin sitten käyttöön, kun on oikea aika ja hevonen. Ratsastan aina löysähköllä kankiohjalla kuin kuuluulkn. Nytkin Minnillä on lyhytvartiset kanget ja niin on työntekijäni ratsastamalla tammalla, joka toimii myös opetusratsuna. Minusta, jos perusratsastus tilanteessa tarvitaan jotain muuta kuolainta, kuin nivel tai kolmipala, on kyse sekä ratsastajan taitamattomuudesta tai hevosen väärästä/puutteelliseta koulutukseta tai hevosella on ongelmia suussa tai muussa terveydessä. Kilpailutilanteet esim.este- ja kenttäratsastuksessa näen poikeuksena tietyissa oloisssa.

Mutta tässä kaikessa on myös kolikon kääntöpuoli. Tämä menee myös osittain siihen ja on mennyt jo, että hevoset eivät enää tiedä paikkaansa laumassa, jossa ihmisen tulisi olla  laumanjohtaja. Hevosella annetaa vapaus valita asioita ja tekemisiään. Sitä se ei valitettavasti voi tai osaa tehdä. Toki omassa hevoslaumassa, mutta ei ratsastuksessa tai maastossa. Hevonen on kuitenkin iso eläin ja jopa vaarallinen, jos arvojärjestys ei ole kunnosa. Arvojärjestyksen saavuttaminen ei ole vaikeaa, eikä siihen väkivaltaa tarvita. Selvät säännöt vaan siitä kuka ketäkin vie. Esim. hevonen väistää ihmistä, menee sinne minne ihminen vie.

Minua aikoinaan ihmetytti luonnollisen hevostaidon rantautuminen Suomeen. Mietin ja tutkin asiaa. En löytänyt siitä juuri mitään sellaista mikä olisi ollut minulle uutta, vaikka asiasta on jo yli 20 vuotta. Itse olen nuorena tyttönä ja lapsenakin seurannut vanhojen hevosmiesten hevosen käsittelyä, jossa toki oli paljon sitä karskiuttakin, mutta myös sellaista hevosen luontaista johtamista. Nykyään ihminen on jo usein niin kaukana luonnosta, että hevosen käsittely ei ole enää luotevaa ja ajatellaan jopa olevansa kiltti hevoselle, kun antaa sen vaikka taluttaessa mennä ruohotupolta toiselle.

Eilen oli kiva ratsastus ja koulutushetki Matin kanssa. Se oli intoa täynnä, kun menin sen kanssa maneesiin, koska edellisestä kerrasta oli jo viikko aikaa. Matti tietää, että mun kanssa laukataan paljon. Mattihan osaa jo hallittua kantavaa kouluratsun laukkaa, mutta eihän sen ratsuhistoria ole kuin reilun vuoden mittainen, joten ratsulaukka on sille todella vaativaa niin fyysisesti kuin etenkin psyykkisestä. Annan sen laukata aina vähän reippaammin alussa, siten että olen kevyessä istunnassa. Sen jälkeen koulupollen töihin jaksaa taas keskittyä paremmin. Matti olikin taas hieno mies. Kävelen loppukäynnyt aina maasta kävin. Koska olimme kahden maneesissa annoin Matin olla irti. Niin Matti seurasi minua kaikessa. Käveli kun kävelin, pysähtyi kun pysähdyin, käätyi sinne minne minäkin. Näin olin laumanjohtaja, eikä tähän tarvittu mitään jippoja. Palkaksi rapsutusta sää tyköä niin ruuna oli paras ystäväni.

Oikeita hevostaitoja voi oppia meidänkin tallilla jo ihan olemalla mukana hoitotoimissa, kysymällä ja katsomalla. Tunneilla myös kerron paljon miksi näin pitää tehdä ja miten se asia menee hevosen näkökulmasta. Myös omia kursseja aiheeseen liittyen on. Ratsastaessa hyvää hevostaitoa on ehdottomasti opettella pitkäjannitteisesti oikeaa istuntaa, jotta hevonen voi ymmärtää ratsastajaa. Jos olemme vähänkään johtajuus asemassa ratsastaessa niin johtajuus on helppo saavuttaa. Ei se vaadi kuin oikean tien hallintaa esim. jo alkukäynnissä laittaa hevosen jollekin muulle tielle, kun sille kaviouralle, ratsastaa sen kentän kulmii ja pitää oikein välimatkan toisiin ratsukoihin. Kuulostaa helpolle ja sitä se saa ollakin. Pieniä juttuja. Pitää myös osata asettua hevosen tasolle ja oppia ymmärtämään hevosen elämää. Hevonen on taatusti yhteistyössä meidän kanssa, jos me annetaan sille oikeita merkkejä. Kyse ei ole mistään valtataistelusta todellakaan vaan asettumisesta hevosen johtajaksi.

Lepposia hevosteluhetkiä kaikille :)