Onkohan mulla kiire todellakin joulun takia vai muuten? Toivottavasti muuten, en halua olla joulukiireinen. En kyllä leivo edes jouluksi. Miksi leipoisin, kun en leivo muutenkaan (olen kyllä leiponut ennen kuin aloin yrittäksi). Sitäpaitsi äitini leipoo aina minulle asti  jouluna. Jos ei leipoisi niin säästäisin rahaa erityisesti joululeivonnaisiin ja ostaisin ne jostain pienestä putiikista.

Mutta joulukortit lähetän aina! Kuvat ottaminen korttiin on aina asia jota suunnittelen. Ennen lapsia niissä oli aiheena lemmikkini ja hevoset. Sitten tietysti lapset lemmikkien tai hevosten kanssa. Tänään oli se päivä jolloin kuvasin. Nyt aiheena lapset tonttulakeissa Elsin kanssa. Sellainen lähikuva. No lapset ovat säätäneet ihan laadukkaan kamerani jotenkin siten, että kuvat ylivalottu. Masennui suunnattomasti, kun se ei ollutkaan korjaantunut itsestää. Kokeilin ottaa kuvia Inkan puhelimella. Lähikuvat jäivät sillä hämyisiksi. Muksut kyllästyi poreesamiiseen melko pian. Nooa alkoi ilveillä kuvissa niin, että kuvat tärähti jo sen takia, koska nauroin vedet silmissä. Siitäpä Noon innostui vaan lisää ja sai Sarankin mukaan pelleilyyn. Yksikään kuva ei ollut julkaisukelpoinen...lähinnä epätarkkuden takia. Sitten kuin ihmeen kaupalla painoin jotain säätönappia kamarastani ja löytyi valikko, jolla säätää valoitusta!!! Jee..se oli +2 ja säädin sen nolla tasoon. Jihuu, kamera otti taas hyviä kuvia. Huomenna uusi yritys! Lahjoin lapset kunnon kuviin, että tarjoan mehut ja kakut Pienessä Joulupuodissa. Laitan tännekkin otoksia..niitä hassujakin niin saatte nauraa :)

Mun pitää muutenkin pitää huomenna palaveri lasten kanssa. Joulu on jälleen kerran saanut heidät ihan sekaisin. Se tapahtuu ihan joka vuosi, mutta nyt he ovat jo niin isoja, että yritän vaikuttaa siihen ettei koko joulukuu ole ihan kaoottinen. Ainakin Inkan voisin saada puolelleni ja siten Sarankin. Nooan en tiedä vielä mieten vaikuttaisin. Helpoin keino olisi antaa sille ylimääräistä peliaikaa joka välissä, mutta en usko että sitä korttia tulen käyttämään. Jospa keksin jonkin hyvän jutun. 

Muuten jouluntulossa olen hyvin armollinen. En tule kuuraamaan kotia katosta lattiaan, koska terveyteni ei sitä nyt kestä. Nivelkivut ovat olleet todella vaikeat. Siihen päälle vielä hermokipu niin ei ihme, että lääkityskään ei riitä. Esim jalkojen iho ja nivelet ovat niin kipeät, että luulin jalkani olevan täynnä mustelmia, mutta ei ollut. Kaikki kosketuskin sattuu. Mutta lääkärit ei välitä. Reumapolin lähete tuli pumerangina takaisin. Jotain verikokeita pitää ottaa vielä...jotain oli pielessä, mutta osa normaalia..eikä niin pielessä, että aikaa olisin sinne saanut. No tk:n vaan...kun pääsisi edes sinne. Tänäänkin puhelu meni naapurikuntaan, joka kyllä jätti lääkärille pyynnnön verikokeista. Jospa huomenna Kannuskin vastaisi, jos saisin vaikka tavata oikein mua hoitanutta lääkäriä. Hän on talossa vain keskiviikoisin, joten huomenna on hyvä soittaa. Olisipa varaa mennä yksärille...

Nyt nukkumaan, jos saisi nukkua ilman unia. Viimeyönä olin haaksirikossa, jonka jälkee poninäyttelyssä, jossa oli sikäli kivaa, että meidän tuleva Sissi-poni palkittiin ykkös palkinnolla.