Siis miten sitä voikaan lapsiaan rakastaa. Olen ollut niin onnellinen, kun pääsin kotiin ja saan olla lasten kanssa. Ihan pakahdun rakkaudesta ja ilosta. No tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä ettenko aina silloin tällöin kuitenkin tuumaa menettää järkeni heidän kanssa, koska osaavathan nuot raivostuttaviakin olla.

Oli ihana päästä myös Elsin ja heppojen arkeen takaisin. Elsi oli lihonnut, vaikka olin poissa vain viisi päivää. varmaan eniten pyöristyminen johtui liikunnan vähentymisestä. Elsi minun mukana menee koko päivän ja illat on töissä aina mukana. Hepoillakin oli kaikki kunnossa. Ville-ponsku oli virtaa täynnä. Kävinkin sen kanssa eilen maneesissa. Juoksutin enimpia virtoja pois. Eihän se lähimainkaan puhtaasti liikkunut. Haava on kuitenkin niin laaja, että kiinnikkeet ottaan aikansa ennen kuin antaa periksi. Huomasi alkuun myös ettei Ville luottanut yhtään jalkaan. Kun sitä kuulosteli niin koko ajan varasi enempi painoa sille. Soittelinkin klinikalle ja sain ohjeeksi laittaa Ville takaisin jo omaan laumaan, jotta liikkuu enempi. Toki pois heti, jos tulee turvotusta tai jotain muuta.

Minni on ollut tosi kiva. Lauantaina juoksutin alle, jotta sain vähän tasottua. Aina vilkas ja jännittynyt oli, mutta lopussa meni mukavasti. Sunnuntaina teinkin jo normaalitreenin kangilla. Oli itse ihan supertaitava, kun olen viikon omaa lihaksistoani huolella hoitanut. Tämä olisi ihan parasti motivointia, jos parempi lihaskunto/toimintakyky heijastuisi jatkossakin näin hyvin ratsastukseen. Pilatesrulla ja lagrossepallo on tilattu!

Tänään olikin Susan valkku. Inka oli Mikkiselläkin mukana. He olivat kuulemma olleet todella taitavia. Kiva, kun Inka on niin intona! Minnikin oli ihan superhieno. Kylläpäs minä yli-sanoja taas viljelen. No ei siitä mihinkään pääse, että Minni oli hieno. Nyt alkaa olemaan niin oikeaoppisesti ylämäkeen rakennettu heppa, että väliin tuntuu ettei liikettä mikään rajoita. Tuntuu, että ravia voisi suurentaa loputtomiin. Ihania onnistumisen elämyksi. Näillä ruokkii kotitreenejä taas pitkäksi aikaa ja näitä tunnetiloja alkaa haluta lisää. Sitä se treenaaminen on!

Valkun jälkeen oli mukava jatkaa toisiin treeneihin eli Taijin pariin. Kahden viikon tauko ja olinkin heti yllättävän epävarma liikeistä. No rentouttelin kehoa maltillisesti niin kyllä ne liikeradat palautui taas mieleen.

Aika kivuliaita päiviä ollut nyt kuntoutuksen jälkeen kotona. Siellä saa niin kokonaisvaltaisesti keskittyä itseensä. Lepoa tulee riittävästi myös. Siellä myös koko viikko tehdään paljon harjoitteitakin eli osa kivuista kumpuaa ihan jo niistä. Muuten taas huomaan tämän kiihkeärytmisen kotielämän saavan kipuryöpyn aikaan. Ja tallihommat, joita vähän jouduin lauantaina tekemään. Tietysti myös viiden päivän tauko ratsastuksesta saa lihakset kipeytymään. Nytkin melko tuskaa istua tässä koneella, joten pakko lopettaa.

Niin yksi tärkeä asia. Me haetaan marsut lauantaina. Tämä tuli vähän ennen aikojaan, kun aloin katsoa isompaa häkkiä torista. Sinne oli vasta laitettu ilmoitus kahdesta rekisterissä olevasta tyttömarsusta, joiden ikä oli 1v9kk. Vastasin ilmoitukseen ja jo samana iltana nainen soitti. Marsut oli hänen tyttären, joka on lähdössä opiskelemaan, joten marsut ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Sovimme kaupat samantien. Hän oli onnellinen, kun rakastava koti löytyi. Marsuilla on häkkikin. Iso kaksikerroksinen! Lapset kiljuivat riemusta. Inka jännittää niin ettei tuumaa voida lauanataita odottaa.