Kuvia löytyy instasta hanna_torpanratsutalli ja facesta tallin ja mun sivuilta :)

Perjantai-iltana (13.5) Snja utareet alkoi selvästi olla täydet, mutta maidon väri oli vielä kaukana oikeasta. Päätin kuitekin heräillä yöllä seuraamaan valvontakameran kuvaa. Kuva tulee meidän kotiin olohuoneen telkkuun. Klo 00, 02 ja 04 tilanne oli rauhallinen. Sinja söi ja nukkui jalkeilla. Aivan rauhallista. No aamulla klo 7 jälkeen aamutallin työntekijä soitti, että Ruusa oli karannut yöllä ja sotkenut aamuruokia, että mitähän ne saa joilla menee muu kuin kaura. Siinä sivulauseessa mainitsi, että Sinjalla on varsa, ei siis tienyt, että oliko se syntynyt jo esim illalla. Apua..oli ihan sekaisin ja ryntäsin alas katsomaan kameraa ja siellä todella oli reipas varsa! Solkkasin työtekijälle ohjeet ja rynnättiin tallille lasten kanssa.

Kaikki oli mennyt hyvin. Varsa oli jalkeilla, kuiva, kävi tissillä. Sinja tissit oli sen varran löysät, että oli juonnut reilusti ja ternit oli saatu. Jälkeiset oli irronneet. Varsa oli syntynyt varmaan melko pian sen mun viimeisen katsomisen jälkeen. Meillä on syntynyt vuosien aikana 13 varsaa ja tämä oli toinen joka pääsi näin yllättämään. Kaikki olen aina vahtinut. Kyllä sydäntä vähän kylmäsi, kun en tätä vahtinut, mutta onneksi kaikki oli mennyt hyvin. Meillä ei ole vielä kertaakaan ollut komplikaatioita varsomisissa, joten toisaalta niitäkin aina joskus tulee, mutta todellakin onneksi ei nyt.

Varsa, joka todennäköisesti tullaan ristimään Torpan Titi-Uu :ksi isän Savelan Hemulin mukaan, on aivan suuremmoisen ihana. Pieni siro tamma, jolla on läsi päässä. Sukkarajoja ainakin takajaloissa ja karvapeite on vaalea. Hemuli on liinakko ja Sinja tummahko hamppuharja. Merkkejä on varsalla enemmän kuin vanhemillaan. Varsalla on pitkät jalat ja hän on todella kaunis varsa. Luonteeltaa tavattoman rohkea. Tulee katsomaan ja antaa suukotella sekä rapsutella. Miten ihanalle tällaiset pikkuvarsat tuoksuukaan. Kun varsa imee niin tallin täyttää ihana lussutus, joka saa kyllä kyyneleet herahmaan silmiin. Nämä on aina tämän harrastuksen ja työn kohokohtia. Täm pikkuinen on hurmannut kyllä minut niin, että sen myyminen tuntuu todella vieraalle, joten saa nähdä jääkö tämä talliin jatkamaan sukua.

Sinja ja "Titi" ovat ulkoilleet maneesissa, koska on satanut koko viikonlopun ajan ja ollut muutekin hyvin koleaa. Onneksi on maneesi. Sinja on aivan onnessaan, kun pääsee liikkumaan. Kävelee ja ravaa pikkuinen kintereillä. Sinja on todella huolehtivainen äiti. Ihmiselle Sinja on kiltti ja esittelee varsaa mielellään. Toiset hevoset sitä hermostuttaa kovasti. Laitoin Rosan ja Sinja välisen seinän umpee parilla loimella, kun Rosan kanssa Sinja jo ennen varsaa kinasi. Haluan antaa alkuun Sinjalle rauhaa varsan hoitoon. Toisella puolen Taika-varsa ei ole niin suuri uhkä, joten hän saa katsella.

Tällainen varsa sekoittaa kyllä koko tallin. Tammat on ihan rakkautta täynnä pikkuista kohtaa. Empun Aci koira on myös ihan sekaisin onnesta. Vahtii varsaa koko ajan. Acihan lulee olevansa puoliksi hevonen. Hän aina rakastuu varsoihin. Nukkuu niiden kanssa tarhoissa. Usein sillä hetkellä, kun varsa syntyy niin koko tallin hepat alkaa hirnumaan. Hevoset on aika tunteellisia eläimiä.

Mitähän muuta sitä osaa edes kirjoittaa.. No Repe pojukka on edennyt paljon. Menään jo ilman taluttajaa käyntiä ja ravia. Käynnissä alkaa liikkua jo oikein, mutta ravissa vielä skippaa hieman sisälle. Tämä kyllä paranee koko ajan, koska alkaa ymmärtää sisäpohjetta. Meillä oli perjantaina osteopaatti hoitamassa hevosia. Tuli sitten puhe meidän uudesta projektista eli Repestä. Hän kyseli sukua, en muistanut, mutta onneksi kurkkasin sukupostista tiedot. Repen emä oli ollut aikoinaan Tiinan käytössä terapiaratsuna ja sen yksi varsa on edelleen Tiinan kaverilla. Repen emä oli ollut todella ihana heppa, joten eipä ihme, että Repe on niin suurenmoinen.

Nyt taidan ottaa aamupäivänokoset. Nooan touhuaa niin lupaavasti legojen kanssa.