Terveysrintamalle kuuluu heikkoa, joten aika haastava viikko ollut. öisin ei saa nukuttua tai nukun kyllä ja nukkuisin vaikka vuorokaudet läpensä, mutta uni ei virkistä yhtään. unet ovat melkoista trilleriä siitä asti kuin silmät ummistan. Olen monena aamuna ottanut Nooan kanssa aamutorkut tyttöjen lähdettyä kouluun. Silloinkin, jos vaikka nukun kolme 20 min pätkää niin ehdin nähdä kolme unta. Huoh. Noiden tirsojen  avulla olen kuitenkn jaksanut päivisin lasten kanssa olla. Ne ovat vaan joulusta ihan sekaisin niin kuin aina, mutta silti on ihana seurata heidän riemua. 

Jotain edistystä on kuitenkin tapahtunut. Soittelin keskiviikkona vielä verikoelähetteen perään. Lääkäri oli hoitanut sen heti aamulla ja sain vielä soittoajan lääkärille. Tämä Kannuksen tk:ssa vieraileva lääkäri on todella tehokas. Ymmärtää tilanteeni hyvin. Sanoikin minulle, että tarvit oman lääkärin, koska paranemaan en tule niin tarvin säännöllisen seurannan tk:n ainakin. Mahdollisesti reumalle, jos verikokeista löytyy muutakin. Mutta fibron takia kuitenkin, koska se on nyt niin ärhäkkä. sairaslomaa pystyi viikon kirjoittamaan puhelimessa. Sairasloma ei paljoa arkeani muuta. Saan toki edullisemman työntekijän tallille, mutta tunnit pidän normaaliin tapaan. Aamutalli viikonlopulta jää pois, mutta vaikka se kestää vain alle 3h niin se tuntuu kropassa päiviä. Kun hain todistusta tk:sta niin samalla otin puheeksi omalääkärin ja ajan sairasloman jatkosta. Sain valita lääkärin ja aika napsahti heti maanantaille. Hienoa kertakaikkiaan! Niin kokeiluun lähtee vielä yksi lääke noiden entisten rinnalle, mutta aika varovaisesti pitää aloittaa, lääkitys on kuitenkin jo vahva. 

Onneksi minulla on maailman ihanimmat työtekijät ja tuuraajat. Ei tarvitse lomatoimistosta ottaa vieraita töihin. Omille vakkari tuuraajille sopi ottaa vastaa lisää työvuoroja. Joulunaikana teen vain aattona itse tallia aamulla. Iltatallit tee toki ja tunnit norm, mutta se jaksakin hyvin. Olen tarkka hevoosteni ja tallin hoidosta, joten siksi en mielellään vieraita ota töihin. Tykkään, että hevosia käsitellaan aina hyvin..määrätietoisesti ja nätisti. Niille ei saa turhasta kitistä, vaikka osaavat olla joskus raivostuttaviakin :). Myös tallin siivous on tarkkaa puuhaa. Joka päivä tai oikeastaa kahdesti päivässä karsina siivotaan hyvin. Kuivikkeet on niin turkasen kalliita nykyaan, että sitä ei lantalaan saa mennä yhtään. Myöskään karsinaa ei saa jäädä lantaa tai pissaisia kuivikkeita. Työntekijän pitää olla myös tarkka, että hevoset tulee ruokittua oikein. Määrät pitää olla just eikä melkein. Myös tarhoissa heinää on oltava niin paljon, että se riittää koko päiväksi. Tämä on monesti uusille työntekijöille haastavaa. Vaikea ymmärtää kuinka paljon hepat syö. Myös hevosen hyvä harjaus ja tarkkailu siinä sivussa on tarkeää ja vaikeaa. Meillä ei klippata hevosia, niin suokkien talviturkit on harjattava huolella ennen tunteja. Enää ei talleilla ole hoitajia, joten harjaus on työntekijän vastuulla. 

Toivottavasti tämä sairasloma parantaisi voimiani. Vielä on vähän jännättävää mitä kela tuumaa, kun pidän kuitenkin tunnit edelleen. Tämä lomitus ei ole aina niin selvää, kun se tapahtuu hevostilalla, koska tunnitpito ei kuulu lomittajalle, vaikka siitäähän se meidän tilan tuotto tulee. En kyllä sitä muille luovuttaisiakaan. Tuntini perustuvat kuitenkin tarkan ratsastustaidon oppimiseen oikean istunnan kautta sekä siten, että ratsastajat oppivat ymmärtämään hevosta eläimenä eli puhumaan hevosta. Vaihtoehtona ei ole hevosen syyttely tai sen rankaisu, koska hevonen tekee aina sen mitä ymmärtää. Syy sille miksi jokin ei toimi on ratsastajan väärät avut tai hevosen puutteellinen koulutus. Helppo tie tässä lajissa on lähteä syyttämään hevosta virheistä. Minulla nousee kyllä karvat pystyy, kun kuulen hevosen testailevan ja kokeilevan ratsastajaa. hyvinkin kokeneet ratsastajat näin puhuvat! Toki hevosen luonne vaikuttaa sen ratsastettavuuteen, mutta se pitää huomioida. Aran ja pelokkaan hevosen ratsastajan tulee ollaa rohkea ja reipas jne. vaikeinta on hevosen voimakas aistiminen..hevonen todellakin lukee ajatuksemme, mutta tässä kannattaa muistaa kolikon kääntöpuoli..se aistii myös positiivisuuden, varmuuden, ilon jne. Kaikesta ymmärryksestä huolimatta on muistettava, että hevonen on rutiineja ja kuria rakastava eläin. Laumaeläimillä on aina selvä hierarkia laumassa. Ihmisen ja ratsastajan on asetuttavahevosen lauman johtajaksi. Se on yllävän helppoa eikä se aina vaadi vuosien hevoskokemusta vaan tarkkuutta esim.ratsastettavan tien valinnassa, nopeuden säätelyssä, mennäänkö toisen perässä vai vähän kauempana, uralla vai uran vieressä, kuka kulkee ovesta ensin jne. Asenne ratkaisee..ryhtiä, jämpteyttä, positiivista vahvistamista, tekemistä (pelkkä yrittäminen ei riitä..kuinka julmalle se kuulostaakin). Pitää myös muistaa, että hevosen ulkoaoppimiskyky on olematon, vielä se sadaskin kulma pitää tunin aikan ratsastaa, eilä olettaa, että hevonen sen tekee itse. toki varmasti tekee helpommin, mutta edelleen tarvii oikeat avut. Eli ratsastaessa keskity, keskity ja keskity ihan joka hetkeen niin lopputuloksena on iloinen ja yhteistyihaluinen ratsu :) 

Ps. lisäys tähän päivitykseen..Minni oli tänään parempi. herkkähipiäinen tammani on tuumannut taas, että satula puristaa. Minnillä on viime kesänä ostettu Prestige D1, joten sangen hintava laatusatula on käytössä. Jo ostaessa se jäi himppusen leveäksi edestä, ei niin paljoa että oli kannattanut koko satulaa kaventaa, niin ostin siihen Eskardonin ohuen patjan etuosaan. Se oli tosi hyvä. Nyt tamma on levynnyt selästä ja otin sen pois. Parani heti, mutta nyt satula kippasi aavistuksen eteen, joten tänään pintelipatjasta pienenmpi etulisäke. Huh mitä säätöä. Nyt oli varmaan Minni-herneprinsessalle kelvollinen, koska oli tasainen ratsastaa ja oikea laukkakin hyvää. Jokainen jolla on herkkaselkäinen heppa tietää mitä millimetrisäätöä oikean satulan asennon löytyminen on. Tän kans se on juuri sitä! Mutta aina silti ehdin hermostua omaa ratsastukseeni tai elätellä kauhukuvia, että Minni on sairas tai kipeä.