Minni traumatisoitui niistä laukanvaihtoharjoituksista. Samaan syssyyn muutenkin treeni oli melko kovaa. Tamma, jolle kaikki on ollut kohtuu helppoa, ei osannut suhtautua vaikeisiin asioihin oikein. Samoin minä tietysti hätäännyin. Nyt, kun tuon biologisen lääkkeen, ansioista kroppani on ihan erilainen kuin ennen, niin ratsastan myös todella eri tavalla. Tämäki osaltaan on vaikuttanut  Minniin. Hän on tottunut jäyhään istuntaani ja nyt kun liikun sekä joustan paremmin on Minnillä ollut lähes uudenlainen ratsastuja selässä. Äkkiä ajattelisi, että heppa alkaa toimia heti paremmin, mutta koska Minnin on minun jäykkyyteen tottunut niin tämä uusi notkea minä on sille ollut asia, jota on pitänyt sulatella. Näin, kun asioita listaa, niin eipä ihme, että meillä on noin kolme viikkoa kestävä kriisi. Juuri sitä ennen oli vielä se kavionpohjaongelma, joten monta pientä ongelmaa samaan syssyyn. Onneksi aloin näitä ynnätä ja kriisi ratkesi tällä erää.

Viime lauantaina Jyväskylän Killerin 3-tason kisoissa oli sitten ihana Minni taas palannut. Jo verkassa energiaa oli ja liikkuin mielellään eteen. Verkka oli raviradan varikon takana. Sieltä oli noin 400m kisakentille. Sellainenkin hieno edistys on tapahtunut, että siirryi tämän matkan ratsastaen kentälle. Minni ei todellakaan ole mikään maastoheppa ja tällaiset siirtymät ovat häntä ennen suuresti järkyttäneet. Olenkin aina taluttanut sen ennen. Tämäkin on iso askel meille.

Eka luokka oli He A:2...ihana, helpohko, pitkänradan ohjelma. Olin melko varovainen radalla, kun pelkäsin energian katoavat ja tamman sulkeutuvan. Rata eteni kuitenkin hyvässä tempossa loppuu asti. Mikä parasta ei montaa jännittynyt kommenttia paperissa ollut. Joskus niitä on on ollut lähes jopa sarakkeessa. Prossia kertyi 62 ja sijoituimme 9. Olimme siis viimeinen sijoittunut. Tämä oli meidän ensimmäinen 3-tason sijoitus! Ei voi olla kuin tyytyväinen ja sitä olimmekin. Taso oli kova ja irtopisteitä ei jaettu.

Toinen rata oli He A:1 eli lyhyen radan ohjelma. Meille tuli tähän liian pitkä verkka, kun luokka oli etuajassa ja ratsastin tauon jälkeen toisena. Tauko oli yli 15 min. Toki tiesin tämän, kun sitä iskee helposti se peruspaniikki niin alat olla jo pian lähtövuorossa, vaikka aikaa oli. No tästä taas sitä viisastuu. Minni oli hieman matalassa muodossa koko ohjelman läpi. Tämä oli osin minun varovaisuudenkin syytä. Toinen takaosakäännös jumahti paikoilleen, joten tästä tuli nelosta. Myös lopputervehdykseen tulosta saatiin nelosta, kun siinä pitää nostaa oikealaukka. Minni kävi melko kuumana ja ennakoi noston ja väärähän siitä tuli. Mietin vaan, että nyt nopeasti raviin ja uusi nosto. Siinä samassa Minni paukautti puhtaan vaihdon ja siinä sitten ei ollut vaihtoehtoa kuin jatkaa loppuun. Tuossa olisi siis ollut oikein siirtää hevonen raviin ja sitten nostaa se oikea laukka. Prossia tuli reilu 60. Ihan jees kuitenkin rikkeet huomioiden.

Paluumatka kotiin sisälsi ihanan mutkan. Käytiin Äänekoskella moikkaamassa Läikkä-pappaa Karoliinan luona. Kyllä mulla itku pääsi, kun pääsin Läikkää halimaan. Aivan ihana oli tavata. Läikkä voi hyvin..on sopivan pullea, kuivat jalat ja kaikin puolin terve. Hänellä on Nasu-tamma kaverina ja ihanan isot lautumet järven rannalla. Läsi oli ainoa mikä oli muuttunut. Harmaat karvat valtaavat ostaa koko ajan enemmän. Ikää papalla on nyt 24 vuotta, eikä tätä uskoisi, kun pollen näkee.

Sunnuntaina on seuraavat kisat Minnin kanssa. Nyt on se oikea vaativa b-debyytti 2 tasolla. Ohjelma on vielä Va B:3. tuossa on kaikkissa askellajeissa koottu-, keski-ja lisätyt liikkeet. Neljä kertaa tulee vaihdot. Avot ja sulut myös. Todella paljon tekemistä. Ohjelma pitää opetella hyvin, että voi keskittyä ratsastamiseen. Eilen Susan treenissä näitä tehtiin ja meni todella hyvin. Saan kunnon erot ratsastettua keski- ja lisättyihinaskeleisiin. Odotan innolla ja kauhulla kisaa.

Näiden omienkin ongelmian myötä olen taas miettinyt kilpailemista ja muutenkin ratsastusta. Ratsastus on jotenkin mennyt totiseen suuntaan koko ajan. Ymmärrän sen hyvin silloin, kun kilpaillaan ammattimaisesti tai jollakin sm-tasolla. Muuten saisi ratsastuksessa ja siinä kilpailemisessa ottaa vähän rennommin. Minullekin, vaikka hevoset on työni, niin kisaaminen on kuitenkn harrastus. Kisoissa törmää usein jo pieniin poniratsastajiin, jotka menee kulmat kurtussa. Kurtussa on myös valkut ja vanhemmat. Saatikka sitten aikuisten ratsastajien kurtistelu. Tämä on asian, jota alan taas itsekin korostamaan omille oppilaille, lapsilleni ja itsellenikin. Pidetään hauskaa siellä kilpailuissa. Järjestäjät onnistui tässä asiassa Killerillä hyvin, tunnelma oli erityisen mukava. Verkassa eräs täti jäi mieleen. Inka istui verkkaradan aidan päällä. Verkka oli tilava ja sen reuna oli selkeästi ruohottunut, joten ihan sitä reunaa oli vähän huono ratsastaa. Yhden tädin sitten piti Inkalle ärähtää siitä aidalla istumisesta. Siinä istui kyllä aikuisiakin. No ei tämä saanut mun ja Inka kivaa kisapäivää pilattua. Lähinnä nauratti. Mutta nautittaan enemmän hevosista, ratsastamisesta ja kisaamisesta. Sen ei tarvi olla niin totista puuhaa :) .