Luin tuossa edellisiä kirjoituksia. Taidan aloittaa tämän samaan tapaan kuin monesti ennenkin. Olen kipeä! Tunnen koko ajan selän jokaisen nikaman ja lantioni luut kipeinä kohtina. Yöllä herään monta kertaa kipuun. Nyt olen alkanut nukuessani kääntymään selälleni, koska lonkat kipuilee niin paljon ettei kyljellä nukkumisesta tule mitään. Vielä pari viikkoa sitten heräsin armottomaan lonkkakipuun. Nyt näköjään käännyt unissani selälleni, kun lonkka kipu alkaa. Näin sitä keho oppii. Selällä nukkuminen aiheuttaa selkärankaan sitten kipua, johon herään. Ensi viikon keskiviikkona on jo se uusi mri-kuvaus. Se pelottaa niin paljon. Enemmän pelkään sitä ettei siitä löydy mitään mikä selittään tämän kivun kuin sitä, että sieltä löytyy kivulle syy. Olikohan tässä kipuvalitus osio tällä erää.

Onneksi minulla on maailman paras jumppapallo eli Minni. Eilenkin olin ihan supertyytyväinen Susan valkussa Minniin. Varsinkin laukkaan. Susakin sanoi istuntani olevan parempi nyt. Viimeksi oli puhetta, kun ristiselän notko oli alkanut korotumaan. Sitten aloin sitä työstää ja olen onnistunut. Tämä piristi paljon. Varsinkin laukassa olen super joustava minuksi. Harjoiteltiin vaativa B- ohjelmien juttuja, koska debyytti on edessä tällä viikolla omissa kisoissamme. Vaihdot on vielä vähän tuurista kiinni, mutta ne on melkein aina puhtaat ja nopeat, kylläkin vähän turhan nopeat. Minni ottaa niistä vaan ihan kaameat kierrokset. On ihana ,kun toinen on niin tohkeissaan. 

Käytiin Minnin kanssa Vetelissä 2-tason kisoissa sunnuntaina menemässä kenttä kutonen. Maneesin pohja  oli Minnille liian kova, joten verkka jäi huonoksi. Kentän pohja, joka oli hiljattain uusittu, niin ei ollut kestänyt kisoja, joten se oli jotain aika hurjaa. Onneksi Minnillä on sitä voimaa, koska nyt siitä oli hyötyä. Paitsi lopussa Minni veti parit kilarit. Viimeinen pitkä keskilaukka muuttui kiitolaukaksi ja lopputervehdykseen tulo myös. Viimeiset arvostelukohdat oli taas numeroita 2-3. Prossia kuitenkin 61+ ja sijoituimme toiseksi. Yleisö piti meidän suorituksen hauskuudesta. Heh..

Lauantaina oltiin Nivalassa 1 tason kisoissa. Tallilta starttasi neljä heppaa. Inka meni Mikillä raviohjelman. Ensimmäinen kisa tallin ulkopuolella. Mikki oli verkassa tapinöissään, joten talutin sitä koko ajan. Kilpailualueella Mikki oli sitten kuulolla Inkan ratsastukselle. Parin punkausta lukuunottamatta ohjelma eteni hienosti. Inka oli niin keskittynyt ja onneksi Mikki myös. Inkalle tämä oli suuri hetki. Kyllä häneltä kyyneleet herahti silmiin, kun luokan jälkeen halattiin. Luokassa kaikki oli ykkösiä. Inka sai prossia peräti 65 ja vielä tsemppi palkinnoksi hienon ulkoloimen.

Helppo c:1 luokassa Jaana Ritalla ja Veera Olgalla ratsastuvat tasaisen hyvät suoritukset. Samoilla pisteillä tytöt jakoivat neljännen sijan. He b luokassa menin itse Matilla. Hyvä rata kaikin puolin. Matti oli reipas ja vähän oikealle haasvava, mutta prossia 65+ ja ykkös sija. Jaana ja Rita taituroivat toiseksi. He a luokan voitti Emppu Olgalla. He tekivät tasaisen tarkkaa työtä. Matin kanssa mentiin a myös. Ohjelma oli He a 10, jossa on vastalaukat kaariurilla. Ne on Matille vielä haastavat. Nytkin radalla rikkoi molemmat. Prossia 58, joka oli aivan sitä mitä odotinkin. Myös takaosakäännökset ovat keskeneräisiä. Vastalaukoissa Matti ei vielä ole niin rutinoitunut, että tietäisi sen. Jos tulee pienen pieni tasapainohärö niin Matti vaihtaa heti. Jos kaikki menee nappiin niin silloin vastalaukat pitää. Ihan aikataulussahan me kisasuorituksissa mennään. Tarkoitus oli loppukaudesta mennä muutama He a kokeeksi. Nyt aa:n ratoja on neljä menty. Prossat 56-60, joten ihan ok siihen nähden kuinka kokematon Matti oikeiastaa on ja kun ei pysty treenata säännöllisesti. Vielä kaksi A:ta mennään. Ne on molemmat a-merkin kouluohjelmia, joka on varmaan helpoin a-ohjelmista.

On kyllä aina ilo seurata oman tallin ratsukoiden suorituksia ja ylipäätänsä hevosten käsittelyä. Ratsastus on aina hevosystävällistä ja siistiä Tiedetään säännöt. Hevosia käsitellään kaikissa tilanteissa hyvin. Kisasuorituksesta mietitään missä voi parahtaa ja mikä meni hyvin. Hevosen syyksi ei mitään laiteta. Oppi on mennyt perille. Tavallaan meillä on tallilla jo sellaisen kulttuuri, että kaikki kasvaa tähän. Hevoset on pehmeitä ja kevyitä ratsastaa. Kenelläkään ei tarvitse käyttää erikoiskuolaimia tai varusteita. Graamaanit olen heittänyt roskiin varmaan 15 vuotta sitten. Niveltä kovempaa kuolainta ei ole kenelläkään käytetty ikinä. Toki kankia niillä, jotka menee sillä tasolla. Nekin on lyhyellä varrella.

Kisoissa näkee monenmoista suoritusta. Voi kun kaikki osaisivat pyytää apua valmennukseen. Välillä hevosten varusteetkin on väärin. Aika usein näkee turparemmejä, jotka roikkuvat liian alhaalla. Kovia kuolaimia hevosilla, jotka ovat herkkiä tai kouluttamattomia. Satuloita joissa istuvuus on ihan mitä sattuu. Kilpailusääntöjä ei ole luettu, eikä varmasti monikaan tiedä mistä niitä lukea. Tämä laji on semmoinen, jossa tarvii aina apua. Apua pitää osata pyytä ja sitä pitää oppia ottamaan myös vastaan. Minulta voi myös kysyä kaikkea. Neuvon ja opastan mielelläni. Tulen myös valmetaan muualle tai meille voi tulla valmennukseen. Ratsutan myös lähes kaikkia hevosia, myös poneja n. 120cm ylöspäin. Jos hauat oppia ota ihmeessä yhteyttä. Minulle kaikessa ratsastuksessa ja opetuksessa on hevoslähtöinen näkökulma, joka taatusti vie oikeaa tietä eteenpäin.

Nyt olenkin kirjoitellut vaikka mitä. Pian lähdemme maatilalle perhekerhon retkelle. Hauskaa!!!