Joulu sen kun lähenee ja saa lähetyäkkin. Kaikki on sen osalta oikeastaa hallinnassa. Itse ei paljoa ruokapuolta mieti tai laita. Sukumme innokkammat kokit ja leipurit hoitakoon sen. Lapset saavat mummolassa pipareita värkätä ja piparkakkutalo onkin jo tehty. Mä tarjoan aattona kotimme kaikille sukulaisille, jotka haluaa tulla. Sitä kautta saa myös kokea mainion joulupukin sekä lasten riemun (ja riehumisen).

Tallillakin asiat alkaa selkiintyä. Sinjan lihasjäykkyys kesti yli viikon, mutta nyt on mammatamma taas normaali. Intona köpsyttelee tunneilla ja tarhaileekin oman lauman kanssa. Juominen on tasoittunut normaaliin ja lanta on kiiteää sekä hyvin normaalia. Toivotaan, että ei ähky enää uusisi. Tiineys on kuitenkin riski aina sille.

Minnin kanssa käytiin yli viikko sitten konrtollissa Oulussa. Liikkeissä Minni oli ihan puhdas eli vej:n niveltulehdus on rauhoittunut levolla ja kylmäyksellä, joten piikittämään sitä ei tarvinut. Sydän kurkussa pomppaillen odotin jänteen arviota ultralla. Sitten eläinlääkäri sanoin : jes, loistavaa, hienoa, ei voisi olla paremmin parantunut. Harventumaan näkyi enää 5%:n allalla. Jänne on siis parantunut kuudessa viikossa lähes täysin. Ratsastuksessa jatketaan kuntoutusta. Seuraavat kuusi viikkoa ratsastusta 35-45min/ pv, johon lisätään ravi hiljalleen 2-30 min. Sitten vielä kontrolli. Jos kaikki hyvin menee niin tammikuussa saadaan laukka mukaan. Varmaan normaalitreeniin siinä maaliskuussa. Ultralla on varmasti ollut iso osuus tämän paranemisprosessin kanssa. Eli kiitos Anne, ultran vuokraamisesta. Kiitos, Johanna, kun minulle tämän tiedon Annen ultrasta kerroit.

Oli upea tunne päästä taas Minnin selkään. Tammukka oli intona myös. Hyvä, kun sille kuolaimia laittaa niin edelleen se on suu lähes auki niitä odottamassa. Minni rakastaa treeniä, vaikka nyt se toki on hyvin hyvin kevyttä ratsastelua, mutta silti olemme molemmat tyytyväisiä. Hieman haasteellista on saada Minni pysymään rauhallisena, mutta ihmeen hyvin on sujunut.

Meillä olikin juuri tuona Minnin ell- päivänä osteopaatti Tiina käymässä. Minni sai hoidon myös. Hän olikin sen tarpeessa, kun sairastarhailu ja kevyt liikutus oli saanut normaalisti niin notkean Minnin tosi kireäksi. Sillä oli outoja pinkeyksiä mm. etusäärissä. Kyllä oikein huomasi mitä liikkumattomuus tekee hevoselle. Liike on lääke hevosillekin. Tiinan hoitoa on aina niin kiva seurata. Hän on todella taitava ja lisäksi lukee hevosia hyvin, mikä on tärkeää erityisesti eläimien kohdalla.

Tyttiliinin ratsutus on edennyt hyvää vauhtia. Tytti on aivan uskomattoman nöyrä ja viisas hevonen. Jotenkin sitä ei tarvi kouluttaa ollenkaan. Sen kanssa voi vaan alkaa tehdä asioita. Kokeilin väistöjä käynnissä niin se teki ne heti hyvin. Kokeilin samaa ravissa sekin onnistui. Kokeilin ravista pysähdystä niin sekin onnistui ihan vaan istunnulla tehden. Hyvin vaivattomasti itseään ja minua kantaen Tytti pysähtyi. Sitten kokeilin laukkaa. Olen laukkuuttanut liinassa Tyttiä ehkä kaksi kertaa. No pyysin äänellä ja pohkeella laukkaa niin Tytti hetken mietittyään nosti pehmeän rauhallisen laukan. Teki sen vielä uudelleen ja molemmissa suunnissa. Uskomaton heppa! Toki laukka on vielä voimaton, mutta muuten se on tosi tahdikas. Tytti pääseekin Marin kanssa estetunnille lauantaina, kun Laura tulee pitämään valmennusta. Tytti hyppää todella upeasti, siis ilman ratsastajaa tietty. Mari on odottanut jo monta vuotta, että pääsisi Tytin kanssa hyppäämään.

Nyt on pakko lopettaa ja alkaa laittaan ruokaa lapsille ennen töihin lähtöä. Pikainen ja sekainen luettelo meidän arjen keskeltä. Jotenkin tuntuu, että hyvään suuntaan mennään, kun epäonnea on nyt niin paljon ollut.