..että en ehdi kirjoittaa missään välissä. En halua olla. Kirjoitan aina sen kummemmin asiaa ajattelematta eli sinäänsä tämä ei vie aikaa kuin 5-10 min/kerta, mutta nyt on kirjoittelu jäänyt. Tämä on kuitenkin kivaa ja saa samalla purkaa tänne tapahtumia, eikä se sitten minua mielessä niin kuormita. Minulla on sellainen hassu pää, joka täyttyy ääriään myöten ajatuksilla/asioilla. Jotenkin minusta tuntuu, että sekin vaikutta uneni huonoon laatuun ja erityisesti siihen, että unet ovat hyvin hyvin raivostuttavia trillereitä, toimintaseikkailuja jne. Nuku siinä nyt sitten rauhassa.

Viikonlopun kohokohta ja ärsyttävä notkahdus tuppautuivat samalla päivää eli sunnuntaille. Aamulla klo 8 startattiin kohti Kajaanin Kansainvälistä Koiranäyttelyä. Mukana menossa Elsi, Inka, Sara, minä tietty, beussit Aatu ja Aci omistajan ja avustajan kanssa. Olimme hyvin varaneet matkaan aikaa, koska tie Kajaaniin on aina aika huonossa kunnossa. Oli kiva ajella ilman kiirettä.

Poikien kehä oli ensin. Aatu sai EH..mikä sinäänsä ihan hyvä keskenkasvuiselle junnulle, mutta Aatu ei harmittavasti suostunut liikkumaan kunnolla pienessä kehässä. Aatu on vaan niin isokokoinen, että vaatii aikaa. Aci sain kehujen kera Erin ja sa:n. Oli pu kehässä neljäs.

Elsin kehä oli myöhässä yli tunnin. Ihmeen hyvin tytöt jaksoi odotella. Uros lunni Unto sai sertin ja oli Pu1. Elsi oli kehässä ihan kiva. Ei kuitenkaan niin iloinen kuin normaalisti. Ehkä kylmähkö halli sitäkin häiritsi. Mutta kuitenkin arvostelu oli hieno ja niin sieltä napsahti kolmas serti eli Elsistä tulu Suomen Muotovalio. Oli nyt eka kertaa avoimessa luokassa ja 2 vuotta niin pystyi valioitumaan. Elsi sai myös Cacib:n eli kans.välisen sertin. Oli lopulta myös Rotunsa paras. Upeaa ja ihanaa!!! Olen käynyt koiranäyttelyissä varmaan 12 vuotiaasta saakka ja aina se on yhtä kivaa. Varsinkin kun oma koira pärjää :) . Ryhmäkehästä tuli sitä kokemusta sitten. Tällainen harvinainen rotu sijouttuu todella harjoin ryhmässä. Kotona olimme pitkän päivän jälkeen vasta klo 20.30.

Notkahdus tuli sitten tallilla. Tullessani sinne katsoin, että Tytti ja Ruusa olivat karanneet tarhasta. No se ei ole mitään uutta ja he söivät siinä paalilla. Tein tallissa rutiinit eli tarkistin karsinoiden siivon, laitoin vedet ja iltaruualla annettavat turvotettavat rehut likoamaan. Sillä välin Ville oli myös karannut ja kolmikko laukkasi pihalla. Ville ontui voimakkaasti jalkaansa. Otin ne talliin ja syy paljastui. Oikeas takajan reidessä noin 10 cm kokoinen haava, joka oli myös kunnolla syvä. Heti elänlääkärin vastaajaan viesti, että tikkauta tarvitaan. Otin loput sisälle ja ruokin kaikki.

Ell tuli klo 23. Ville sai ensin kipulääkkeet suoneen ja rauhoituksen. Haava oli iso. Se on myös lähellä polviniveltä, joten riski niveltulehdukselle on. Jos nivelkapseliin tulee pienikin reikä ja sinne pääsee pöpöjä niin tulehdus on taattu. Se pitää sitten klinikkaoloissa huuhtoa useaan kertaan. Haavan alueella on kova venytys lihaksisa ja kalvoissa. Osa kalvoista kuroutui heti, joten niitä ei saanut enää ommeltua yhteen. Haavan suunta oli onneksi yläviisto, joten märkä sekä kudosnesteet pääsee valumaan pois. Haavan aukkoon jätettiin aukko, josta eritteet valuvat ja haavaa voi huuhtoa. Penisiliini ja sulffa aloitettiin molemmat ehkäisemään tuehdusta. Jos aamulla lähpö alkaa nousta niin klinikalle sitten katsomaan onko päässyt niveleen asti.

Aamulla Villen lämpö oli 38.1 (norm.Villellä 37.5) eli soittoa klinikalle. Onneksi Niklulan Hevosklinikalla on kolme elliä, joten sain ajan klo 12. Kun hain Villen tallista haava oli turvoksissa, mutta liikkuessa se oikein ruikki kaikkea eritettä, joten turvotys laski. Klinikalla ell totesi nivelen olevan kylmä ja kuiva. Sitten otettiin fibrinogeeni ja leukosyytit, joista näkee tulehdusta. Sekä rtg-kuvat. Tulhedusarvot oli normaalit ja kuvissa käkyi kuinka haava jää nivelen yläpuolelle. Huh. Tässä kohtaa voi huokaista vähän. Nyt vaan haavan huuhtelua keittosuolalla, ihoalueen hoitoa Vetramilillä (hunajasuihke), ab+sulffa sekä kipulääkitys ja sairastarhaan ulkoilemaan. Liike on tärkeää, koska se pitää turvotuksen paremmin pois ja pumppaa haavan eritteitä ulos. Ville on ihan uskomattoman reipas ja kiltti potilas. Aivan kuin se vaistoaisi, että hän on kipeä ja me autetaan häntä, koska muuten Ville on vähän herkkis ja joka äksy.

Pappa aurasi kentälle sairastarhalle tilan. Sinne rajattiin yksi kulma tarhaksi. Estetolpista saatiin toinen aita.

Syy haavan tuloon löytyi. Pihalla olleet kottarit. Jostain syystä Ville oli juossut niihin pahki ja kottarin reuna viiltänyt haavan. Näillä kottareilla kuskataan heiniä tarhaa ja siinäpä ne on pihalla aina olleet. Hevonen on todella tarkkaa jaloistaa, joten tällaiset on harvinaisia siksi. Villen on täytynyt säikätään jotain ja isosti, koska on ollut noin päätön juoksussaan. No nyt tästä eteenpäin kottarit on seinustalla. Harmittaa ja surettaa paljon tämä kaikki. Nyt vaan peukkuja, että haava alkaa parantua hyvin ja liikerata saadaa pidettyä oikeana. Sen aika näyttää. Eipä ole pitkään aikaa sattunutkaan mitään, joten kai se oli vaan aika nyt.