Jotenkin tuon selkärankareuma dg:n jälkee olen ollut tyytyväinen ja onnellinen, että viimein on selitys kivuille, vaikkei se kaikkea selitäkkään. Myös ratsastaessa ja muussakin tekemisessä osaa olla rennompi, koska tiedän ettei mikään selässä mene rikki, vaikka kipuja on. Srr:n kannalta selän ja lantion liikkuvuus on todella tärkeää, jotta tauti ei niitä niin paljon jäykistäisi. Minni onkin oma jumppapalloni :)

Me oltiinkin pe iltana 20.30 ja tämä aamuna klo 8 Kokkolassa Kiki Nybergin valmennuksessa. Tämä oli toinen kerta nyt ja taatusti tulen jatkamaan hänen opissa. Kiki on äärettömän perusteellinen kaikessa ja vaikka hän on valmetanut pitkään motivaatio edelleen tallessa. Ei voi kuin ihailla. Punainen lankakin löytyi meille heti eli pitää saada tilanne rauhoittumaan ja Minni kantamaa minua ja itseään paremmin. Tahti, tahti ja vielä kerran tahti. Minun istunta niin rennoksi kuin suinkin...rento käsi, käsi hiljaa, istu satulaan, jalat rennoksi..sain kuulla tuhat kertaa, mikä oli mahtavaa! Hiljalleen me molemmat rauhoituttiin. Kiki sanoi, että kyllä me tämän talven ainaka saadaan tämä homma toimimaan. Minnille tulee kuulemma jäätävän hieno ravi ja laukka. Olen niin intona. Siirtyminen vaativiin luokkiin tulee onnistumaan taatusti, kun saan tuon tammukan hallintaa. Tämä on niin hieno laji, kun oppia voi aina lisää. Tyylejä on monia, mutta tämä Kikin "tyyli" sopii meille niin hyvin. Miten maltan odottaa, että saan huomenna jatkaa treeniä.

Ollaan pian lähdössä lasten kanssa uimaan. Lauantaisi on hallilla perheuinti. Se on vauvauinnin jälkeen, joten vesi on altaissa lämpimämpää. Mä niin ihnoan uimahalleja, koska siellä on aina niin kylmä. Palelen todella heposti tuollaisissa paikoissa, mutta nyt pitää lasten takia yrittää selvitä.

Iltapäivällä mennään Inkan kanssa tallilla sovittaa Mikille uutta satulaa. Toivottavasti jompikumpi sopisi. Mikin nykyinen satula ei istu ja keikkuu sivusuunnassa. Inka harjoittelee samalla seuraavia kisoja varten. Ravi-käyntiohjelmaan ja He C:1 ohjelmaa. Tuohon C:n osallistuminen on vielä epävarmaan. Riippuu vähän siitä miten Inka saa Mikin toimimaan treeneissä. Tuossa on aika pitkät laukat, joten siinä on omat haasteet.

Jannun kanssa taas jatketaan harjoituksia. Hiljalleen hän alkaa ymmärtää minua ja rentoutua. Säännöllinen liikuta on saanut vireystason normaalimmaksi. Laukoissa Jannu kuumuu ja laukka jää päälle. Reppana on niin kamala suorittaja. Jotain mystistä pakokauhua hevosessa on. Jannu on niin kiltti ja herkkä, mutta sitä on takuulla jossain vaiheessa koulutettu kovasti. Varsinkin menohalua turrutettu kovalla kuolaimella. Minulla on tietysti käytössä kolmipala. En muuta käytä. Joissakin tilanteissa kovempi kuolain on perusteltu, mutta jannun kohdalla ei, koska hän on ihan superherkkä suusta. Meillä on edelleen kauppa auki. Ruusan kanssa on ollut myös vähän haastetta, joten katsotaan miten käy jääkö Jannu meille vai palaako Ruusa kotiin. Jos palaa niin Jannu on saanut aikankin paljon koulutusta nyt ja toivon niin, että mihin Jannu ikinä päätyykin, sitä ratsastettaisiin maltilla ja nätisti.

Ville ja Stella

Jannu

Tytti ja Taika..olen Tytin kanssa taas jatkanut ratsutushommia. Hän on <3

"ponilauma"

Jannu, Taisto, Tytti, Ville, Stella ja Taika

Isojen lauma..Sinja, Matti, Sissi ja Olga..kuvasta puuttuu Rosa