Valvottiin Voicea kattoen Inkan kanssa perjantaina puoleenyöhön saakka ja oli puhe, että nukutaan pitkään lauantai aamuna. No Sara ja Nooa heräsi 7.15. Ne lähti kuitenkin alas katsomaan telkkua, jonne Inkakin meni vähän ajan päästä. Jäin nukkumaan, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Alakerrassa oli jatkuvasti jokin ottelu menossa ja vuorotellen muksut kävivät minulle kantelemassa kuka teki mitäkin. Nuku nyt siinä. Yhdeksältä kömmin vähän kuikkuisena alas aamupalojen laittoon.

Tänään oli talven kohokohta: Hippohiihdot! Kaikki lapset oli omissa sarjoissa mukana kisassa. Inka ja Sara hiihti kilsan lenkin ja Nooa n.200m. Nooa on aloittanut hiihdon vasta tänä talvena, kun viime talvena ei ollut lunta kunnolla. Tytöt on koulussa paljon hiihtäneet ja mummon ja papan kanssa torstaisin. Kaikki oli tyytyväisiä suorituksiin. Inka saikin hopeamitallin -06 syntyneiden tyttöjen sarjassa. Nooa ja Sara olivat kovin pettyneitä, kun eivät mitalia saaneet. Myöhemmin illalla selvisi, että Sara olikin voittanut -08 syntyneiden sarjan! Voi sitä onnen ja ilon määrää, kun uutisen kuuli. Meidän lapset on kovin kilpailuhenkisia ja onneksi myös lahjakkaita urheilijan alkuja. Mielelläni niitä urheiluharrastuksiin kannustan.

Sara lähti iskän luo yökyläileen. Me muut lorvittiin kotona. Ihanan lepposaa lauantain viettoa. Inka järjesti meille lettukestit. Ihan itse ilman apua taas teki taikinan ja paisoi letut. Nooallekin sovitti oman taikinan tattarijauhoista. herkuteltiin kaikki mahat pullolleen.

Sitten vielä iltatalliin. Mentiin mönkkärillä, kun samalla lanasin maneesin pohjan. Pohja vaatii 2-3 kertaa viikossa lanauksen. Näin se pysyy riittävän kuohkeana ja tasaisena. Ihanaa, kun on sellaiset vehkeet joilla saan pohjan itse kunnostettua. Niin se pysyy juuri sellaisena kuin pitää. Vähän siinä on nyt poukkuja, kun mönkkärilla ei saa hiekkoja siirrettyä. Tallissa laitoin iltaruuat valmiiksi..jokaiselle on tarpeen mukaan räätälöily annos. Sitten heppaset sisälle. Ulkoloimet pois ja kolmelle sisäloimet päälle. Ruokittiin yhdessä. Nooa haluaa aina ruokkia Rosan. Inka taas ruokkii sujuvasti toista puoleta, mun mennessä toista puolta. Inkasta on jo oikeasti tallissa apua. Toimistossa suunnittelin vielä huomisen tunnit ja niin pääsimme tähtemään kotiin. Olimme tallilla lähes kolme tuntia. Siellä on kiva puuhailla kaikkea, kun on päivän ollut pois. Mahtava omata tällainen työ, joka ei useinkaan työlle tunnu.

Nyt teksun ääreen katsoon Selvyityjät. Mun suosikkisarja vuosien varrelta. Ja tietty levy Daim suklaata..niin parasta.