Tänään esittelyssä on lunnikoira tyttö Elsi, joka on kuin neljäs lapsi perheessämme. Olen ihaillut lunnikoiria kuvissa varmaan  aina, mutta vasta tammikuussa 2013 tein unelmastani totta. Suurien laumanvartioiden muutettua pilvenreunalle alkoi tälle unelmalle tulla tilaa. Tutustuin rotuun vielä tarkemmin. Yhdistyksen kautta löysin kasvattajia. Yksi tyrmäsi unelmani heti ja ilmoittii, että lunnikoira on herkkä rotu, eikä sovi lapsiperheeseen. No onneksi muut oli eri mieltä. Kemissä kävimme Ninan luona koiriin tutustumassakin. Pentua ei kuitenkaan ihan helposti saa. Pentueet on pieniä ja monesti jonoakin on. Syksyllä 2012 sain tiedon Ahvenanmaalta Diddiltä, että pentuja on tulossa ehkä ja jos narttu tulee saan ostaa sen. Muistan edelleen sen ilon tunteen, kun Diddi 1.12 ilmoitti syntyneen kolme hyvinvoivaa pentua, joista yksi on tyttö. 

Lunnikoira on norjalainen pieni alkukantainen pystykorvarotu. Fci:n vitos ryhmäään kuuluva. Rodulla on paljon erikoisia piirteitä mm.varpaat, etutassuissa 6 varvasta ja takatassuissa tuplakannukset, lunni on erityisen notkea ja sen kuono taipuu yläkautta selkärankaan asti, lunni saa supistettu korvansa kiinni niin ettei esim.luolien roskat sinne pääse. Rodussa on myös ikävämpi juttu, lunnikoira syndrooma, suoliston imunesteaineenvaihduntaan liittyvä sairaus. Jopa 30% koirista sairastuu ja sairaus voi johtaa koiran kuolemaan. Usein se on kuitenkin hoidettavissa lääkkeillä. Taudin puhkeamiseen voi myös vaikuttaa sitten, että koira elää mahdollisimman normaalia ja tasapainoista koiranelämää, syö vähärasvaista ja viljatonta ruokaa. Elsillä on nyt Canacan light käytössä, joka on viljaton sekä siinä on rasvaa 12%:a. Voisi olla vieläkin rasvattomampaa, mutta Elsin elämä on sen verran aktiivista, että 12% on hyvä Elsille. 

Luonteeltaa lunnit on hyvin omaan perheeseen laumautuvia. Ne haukkuu kipakasti kaikki uudet ihmiset ja ylipäätänsä kaikki, jotka reviirille tulee. Kun on kuulumiset kerrottu ja päästy tutuiksi niin ystavyys on taattu. Lunnit on herkkiä, joten pentuna kannattaa totuttaa kaikkeen mahdolliseen. Elsi on tottunut kaikkeen , kun on meidän mukana lähes kaikkialla, mutta herkkä Elsi on reagoimaan pienille äänille. Ei pelkää, mutta haukkuu herkästi. Elsi on hyvin kiintynyt omaan perheeseen ja on kiva, kun pysyy irti pihalla ja tallilla. On aina siellä missä minäkin. Lunneille tyypillistä on piilottaa ruokaa. Elsillä on monta jemmapaikkaa, jonne se kuljettaa luita, hevosilta varastamia kuivia leipiä jne. Lunnit on hauskoja, kun ne kauvavat kuoppia aarteilleen tomerasti ja tarkasti kuonolla peittävät aarteet. Yksi erikoinen luonteen piirre niissä vielä on..ne oppivat sisäsiisteiksi vasta 9-11kk iässä. Lunnit ilmaisevat hätänsä hyvin vienosti. Minä en aina sitä ymmärtänyt ja niin Elsi joutui pissimään sisälle. Hädän tullessa Elsi saattoi kävellä lähelleni ja katsoa minua pitkään yrittäen sanoa, että päästä minut ulos. Alkuun en osanut näitä lukea. Meillä siivottiin lattiota n. 10 kk ikäään asti. Edelleen myöhäinen iltapisu on tehtävä, muuten hätä herätättää aamuyöllä. 

Elsi on käynyt näyttelyissäkin. Ensimmäisessä oli alle vuoden ikäinen ja tulos oli pn2, sa, sert ja vaca. Seuraava näyttey oli tammikussa -14 ja tulos oli pn1, sert, (cacib ..en muista oliko kv-näyttely) ja rotunsa paras. Seuraavaksi Jyväskylästä eh:n..meni kyllä sen piikkiin, että tuumasimme myöhästyä koko kehästä ja Elsi oli ihan paniikissa kehässä. Eli oli kyyryssä ja liikkeissä vänkäs minne sattuu. Seuraavaan näyttelyyn treenattiin hyvin ja paikalle olitiin reilu tunti ennen kehän alkua. Eli huhtikuussa-14 Vaasasta tulos pn1, cacib, vsp. Käytiin elokuussa Helsingissä maailmanvoittaja näyttelyssäkin. Mahtava matka sinäänsä. Kiitos matkaseurassa Empulle ja Aatulle! Elsi sai eh:n täällä. Mitään muuta "vikaa" ei  ollut kuin, että Elsi oli takakorkea. Esiintyi super hienosti jne. Olin kyllä pettynyt vähän, mutta kokemus oli hieno. Elsi on aina isokokoinen narttu, joten tuollakin olisi ollut kannattavaa ilmoittaa se avoimeen luokaan niin ei olisi näyttänyt niin isolle. Kajaaniin mennään seuraavaksi tammikuussa. Viimeisen sertin metsästys alkaa, koska Elsi täyttä 1.12 2 vuotta ja valioitua sitten Suomen muotovalioksi. Näyttelyt on kiva harrastus, joissa olen aina käynnyt, jo lapsena meidän lapinkoiran kanssa. 

Elsillä yritettiin jo lokakuun juoksuun pentuja. kolme viikkoa elsi vietti ihanan lunnipojan seurassa, mutta pentuja ei tullut. Lunnin ovat herkkiä näissä lisääntymisasioissa, joten aina ei tärppää. No ensi vuonna uudelleen. Lunneilla on juoksu vain n.kerran vuodessa, joten pentuja saa nyt oottaa. Meillä on jo kova pentukuume. Lunneja syntyy vuosittain Suomessa vain 10-30 pentua. Osasyynä rodun heikkoon yleistymiseen on varmasti syndroomassa. Lunnien geeniperimä on jo hyvin kapea, muta onneksi nyt asialle on alettu tehdä jotain. Norjassa on ensimmäiset ristetytyspennut syntyneet (i.buhund). Jo näiden pennut voidaan ottaa rotuun. uudet geenit on tervetulleita ja itse olen täysin risteytyksien kannalla, jotta ylipäätään saadan tämä ihana, mutta jo liian harvinainen rotu säilymään.

Elsi on tenhyt meistä täysin lunni-ihmisiä. Tämä tuntuu niin omalle rodulle. Elsi on viisas ja helppo koulutaa, vaikka en juuri ole sitä kouluttanut, mutta kyllä perustottelavaisuus on hallussa. Elsi on hyvin leimautunut minuun ja pysyykin irti pihalla ja tallilla. Kotona Elsi on itse rauhallisuus, mutta aina innolla lähdössä joka paikkaa. Onkin minun mukana aina töissä, kisoissa, kaupassa, mummolassa jne. Kotona Elsillä on kaverina myös Olli kissa. Lunnit on eleiltään jotenkin kissamaisia ja siksikin tulevat hyvin juttuun kissojen kanssa. Tallilla Elsin kavereita ovat työntekijäni isot beussipojat Aci ja Aatu. Elsi tulee alkukan

keuden jälkeen hyvin juttuu kaikkien koirien kanssa. Kovin kiinnostunut se ei ole kyllä muista koirista, parhaiten Elsi viihtyy mun ja lasten  seurassa.

Muutenkin lunni on todella helppo rotu. Turkkia ei tarvi harjata kuin karvanlähdön aikaa tai näyttelyyn. Turkki puhdistuu liasta ja kurasta hetken kuivittuaan ihan itsestään tai vähän pyyhkimällä. Ruokavalioon tietysti tiukempi, mutta pieni koira syö niin vähän, että voi ruuan ostaakin parasta mahdollista. Muiden tautien osalta myös terve. harrastaa voi tokoa ja agilityä myös. Lunnit on ketteri ja hyppäävät hyvin jo ihan alkuperänsä vuoksi.

Jos tämän perusteella alkaa rotu kiinnostaa niin googlettamalla löytyy suomen Lunnikoira yhdistyksen sivut. Meillekin toivottavasti vuoden päästä saadaa pentuja.  

Elsin lempipaikka talvella..takkavalkean lämmössä lampaataljalla maaten