Tulempas tuulettamaan aivojani tänne kirjoituksen ääreen, kun ihana Inkaseni kirkuu, että hänen on päästävä luistelemaan juuri nyt. Sara painui taksista naapuriin ja soitti kyllä, mutta määräsin hänet kotiin, koska kaverisynsille meno tänään. Onneksi tuli juuri. Eikä mun tarvinut soittaa perään. Inka omaa melkoisen tempparamentin, kun suuttuu. Annan sen räyhätä nyt ihan rauhassa ja selvitän sitten asiat.

Kaikesta huolimatta muksut on parasta elämässä. Ensi viikosta tulee vaikea, kun olen Helsingissä peräti viisi päivää. Lapsia tulee ahdistavan ikävä. Onneksi kuntoutuksessa päivät on touhua täynnä, mutta illat ollaan vaan. Silloin kyllä käytän aikani löhöämiseen ja telkun katseluun, koska kotona olen kaikki illat aina töissä.

Tänään aamulla ei ollut kelloa herättämässä. Muistan hämärästi jotain säätäneeni yöllä ja heräsimme 7.25 eli Sara oli myöhästynyt taksista. Nopeasti ilmoitus eskariin, että Sara tulee myöhässä. Inka kerkesi omaan taksiin. Sara pääsi puol ysin aikaan työntekijäni kyydissä eskariin. Nooan kerhotaksi haki 8.40. Menin äkkiä sohvalle, jotta ehdin ottaa pienet tirsat. Tirsat on tällä hetkeällä yksi keino jaksaa. Lääkkeet ja kivut väsyttää niin paljon, että 1-2xpäivässä on hyvä päästä pitkälleen. Myös uneni laatu on heikkoa, sekin kuuluu fibroon ihan yleisesti.

Sitten pinkaisin tallille. Minni on innoissaan lähdössä töihin. Vasemman etujalan ulkosyrjällä oli jännetupessa vähän nestettä. Onneksi kengittäjä tulee sunnuntaina korjaamaan jalka-asennot taas normaaleiksi niin jospa se sitten auttaisi. Minni oli mukava ratsastaa...notkea, energinen, elastinen. Vähän villi ja kuuliaisuudesta sai todella pitää kiinni. Edelleen ratsastan vähän kevyemmin eli nytkin n.50 min. Ratsastus laittoi nesteet liikkeelle ja jalat oli kuivemmat kuin lähtiessa. Hyvä niin. Kylmäystä vielä lumella.

Nyt täälläkin on tunnelma rauhoittotunut. Inka suostui, että menemme huomenna luistelemaan kaikki yhdessä. Nyt ulkona on niin ihana ilma..pikkupakkanen ja aurinko paistaa, joten lähdemme potkuttelemaan.