Tämä viikko on hyvin tavallinen viikko. Maanantaina oli Susan valmennus, tiistasta lauantaihin tunnit ja sunnuntaina on kisat. Minni oli valmennuksessa ihan kiva. Käynti ja ravi oikeinkin hyvää, mutta laukassa kuumui ihan liikaa ja tulee todella vahvaksi edestä silloin. Tämä on nyt ollut viime päivien "ongelma". Susankin kanssa oli puhetta jostain rauhoittavasta rehusta. Pitääkin katsoa sen yrttifirman listoilta, jos siellä olisi. Yrttejä käytetään paljonkin hevosten ruokinnassa, joten ne eivät ole mitään dopping aineita. Olen koko talven syöttänyt erilaisia yskä-yrttejä ja Minnille myös sellaista kuin Better Legs. Sen ansiosta Minnin jalat ovat olleet tosi kuivat. Hevosille tulee helposti nestettä jalkoihin. Pitää vaan ratsastaa Minni tosi hyvin joka päivä, paitsi tänään kun on vapaapäivä, niin jos vaikka sunnuntain kisoissa edes vähän malttaisi. Olisipa verkka maneesissa ja kisat kentällä. Tämä on paras vaihtoehto Minnille.

Ilmassa on selvästi kevään tuntua. Eilen olin haravoimassa tallilla ja sitten myös kotipihaa pikku pätkän haravoin. Haravointi on todella haitalista kropalleni, mutta se on vaan niin ihanaa, että teen sitä pikkuisen aina silloin tällöin. Onneksi eilen ehdin maata lähes tunnin ennen töihin menoa. Aika moinen uupumus ja kipukohtaus haravoimisesta tuli, mutta oli se sen arvoista :) . Pitäsi vaan oppia hyväksymään tämä tosiasia, että teet hommia, lepäät, teet hommia, lepäät. Olen edelleen tosi vihainen, kun mitään ei voi tehdä ilman lepotaukoa sen jälkeen. Sopeutuminen vie aikaa yllättävän kauan.

Meillä on kotona kriiseilty muutenkin. Inka alkaa selvästi itsenäistyä ja hakea rajojaan kodin ulkopuolla. Kaverit ovat ihan äärettömän tärkeitä. Ne tuntuu menevän kaiken edelle. Jopa välillä hevosten. Muistaakseni tällaisella tokaluokkalaisella on jokin esimurkkukausi eli tää on varmaan sitä. En lue koskaan mitään kasvatusoppaiota, mutta nyt on jopa käynnyt moinen mielessä. Sen verran paljon minun ihana pikku Inkaseni räiskyy.

Sara on onneksi kuin aurinko. Saran elämä koostuu pienistä juhlahetkistä..kirjan lukemisesta, koulun myyjäisistä, raviluokkaan osallistumisesta, mummola päivästä jne. Pieniä arjen iloja joita Sara elää suuresti. Sara on niin söötti, että jopa möksöttäsessään on suloinen.

Nooa..ja pitkä huokaus. Olen tällä viikolla päättänyt, että hän reilu 4½ vuotta, saa syödä aamupalan ilman, että syötän. Voitte uskoa mitä huutoa meillä aamut on. Kamalan huudon jälkeen hän on syönyt itse. Eli minä olen vielä erät voittanut, mutta rankaa on ollut. Muutoin Nooan elämä on yhtä suurta seikkailua. Päivät kuluu jännittävien leikkien parissa. Olen kyllä monesti ihmetellyt tuota poikalapsen mielikuvitusta, mistä ne kaikki hämähäkkimiehet, merirosvot, pyssyleikit kumpuaa. Nooakin on koko lapsuuden kuunellut vaaleanpunaisia prinsessa leikkejä, mutta silti ne pokien jutut jostain löytyy. Täytyy kyllä todeta, että pojat on pokia.

Nyt juuri herra kiljukaula huutaa lisää aamupalaa, jota menen tästä laittamaan, mutta en syötä..saa nähdä tuleeko uusi aamukonsertti :) .