Tämä tunne valtaa usein joulun jälkeen. Perusarki ja sen tasainen tohina. Koska lapsiperheen arjessa, varsinkin näin yhtenä lähivanhempana ja yrittäjänä, pitää revetä moneen paikkaan, tuntuu tasainen arki silti aika kiireettömälle. Suunnitten ja jäsentelen menoja paljon, jotta arki sujuu. Pyrin elämään hetkessä ja tässä usein onnistunkin. Sanaa ruuhkavuodet inhoan yli kaiken.

Arkipäivä alkaa meillä 7.30, jolloin heräämme. Laitan aamupana tytöille ja sillä aikaa letitän tyttöjen tukat. Syksyisen täi-epidemian jälkeen tytöt menevät tukat kiinni kouluun. Mä niin rakastan laittaa niille ihania lettikampauksia. Arjessa ei nyt kovin monimutkaisia ehdi tehdä, mutta jotain kuitenkin. Pitäisi oikein kuvata jotain meidän lemppareita. Näin talvella kuskaan tytöt kouluun ,jonne on matkaa 3km. Saralla olisi 1-2 luokan ajan taksikyyti, mutta koska Inka ei enää kyytiä saa niin Sara toki tulee samaan kyytiin. Nooan kanssa syödään rauhallinen aamupala, kun tytöt ovat jo aloittaneet koulupäivän. Jos olen yöllä valvonyt tai muuten nukkunut huonosit yleensä pötköttelen sohvalla aamusta, jotta saa oloa tasapainoon. Nooan kanssa myös leikin ja pelaa aina jotain. Käydään myös tallilla klo 11 jälkeen katsastaan  heinät ja lisätään jos tarvetta. Perhekerhoissa käydään tiistaisin ja torstaisin lähes aina. Normaaleja koti hommia teen pitkin päivää eli ruokaa, pyykkiä, siivoamista jne.

Tytöt haen koulusta maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina klo 12.20. Tiistaina Sara tulee taksilla kotiin 12.20 ja Inkan haen 14.20. Torstaisin pappa hakee Saran 12.20 ja Inkan 14.20, kun lapset ovat iltapäivän aina mummolassa. Iltapäivisin istutaan keittiön pöydän äärellä ja seuraan tyttöjen läksyjen tekoa. Tytöt huolehtii läksyistä todella hyvin. Ne tehdää aina koulun jälkeen. Tähän ei tarvitse ikinä puuttua. Olen kuitenkin käytettävissä. Usein läksyjen jälkeen tehdään jotain yhdessä pelataan tai jotain muuta kivaa. Osa iltapäivästä menee siihen, että valmistelen iltapäivä ruuan ja siivoan taloa siihen kuntoon, että hoitajan on kiva tulla meille. Klo 17 maissa lähden pitään tunteja. Olen tallilla klo 22.15 saakka. Kouluaikoina lapset nukkuu jo minun tullessa kotiin, joten minulla on ma-to aina iltaisin omaa aikaa. Katson telkista tallennetuja sarjoja..kaikkea hömppää..tosi tv-sarjoja, kaunein koti..mökki jne, vuosia nuoremmaksi, voice jne. En ikinä elokuvia, joitan kotimaisia ehkä kerran vuodessa. Enkä mitään jännityssarjoja. Perjantaisin ja viikonloppuna valvotaan lasten kanssa pidempään ja katsotaan yhdessä Selviytyjiä, Possea, Amaracing Racea, Putousta ja vastaavia sarjoja. On ihana olla iltaisin yksin, mutta ihan yhtä ihana on olla lasten kanssa. Onneksi molemmat onnistuu. Juuri tänään olen Saran kanssa kahden, koska Inka meni mummolaan yöksi ja Nooa on iskällä yötä.

Viikonloppuisin talvella mulla on lauantaisin melko usein vapaata iltatallia lukuunottamatta. Käyn kyllä omia ratsastamassa ja muutenkin tallilla jotain tuusaamassa. Sunnuntaina on aina kolme ryhmätuntia ja 2-3 pienryhmää sekä omat ratsastukset. Lasten isä hoitaa su aina, joten olenkin tallilla 11-18. Keväällä tämä aina muuttuu siten, että lauantait ollaan kisoissa. Nytkin kyllä on harjoituskisoja lauantaisin, joita pidän talent-ryhmälle. Vaikka arkemme aikataulu on tiivis niin silti kammoan sanaa ruuhkavuodet. Se on minusta jotenkin negatiivinen ja kamalan raskas ilmaisu vuosille, jolloin lapset on pieniä. Toki tähän arkee tulee vielä mun sairauden mukanaa tuomat rajoitteet ja menot. Lapsen harrastukset, joista onneksi osa on tässä omalla tallilla. jne jne..mutta kun vaan itse muistaa pysähtyä nauttimaan arjesta ja vaikka siitä, että löytää puolen tunnin raon ottaa yksi kierros Afrikantähteä niin elämä on paljon kiireettömämpää.

Nyt vietin rauhaisan oamt hetken tätä kirjoittaen. Sara tuossa kävi jo kysymässä, että joko lähdetään kauppaan. Sinne seuraavaksi. Sitten iltatallin ja sitten Selviytyjät. Saran kanssa herkutellaan jotain. Ihana olla tuon oman aurinkoni kanssa kahden, mutta Inkaa ja Nooaa mulla on jo ikävä.