Pakko kirjoittaa muutaman sananen, vaikka kello on jo 23.00 ja nukkumaan pitäisi lähteä. On ollut hauska päivä, jossa taas hevoset ovat toimineet mieleni piristäjänä. Alkuviikosta koin vointini kulkevan parempaan päin, mutta eilen se taas alkoi heiketä. Ystäväni hermokipu hiipi hitaasti, mutta varmasti kylään. Aloitti lonkista, eteni jalkoihin, kiertyi selkään ja sieltä kohosi molempiin käsiin. Aamu oli tuskaa, mutta suuntasimme Nooan kanssa kuitenkin perhekerhoon, jotta olisi muuta ajattelemista. Ainakin aika kului :). Nooalla on paljon samanikäsiä kavereita kerhossa, joten hän nauttii. Itse saankin rauhassa nauttia kupposen kahvia, jonkun leivonnaisen kera. 

Muksut jää tuttuun tapaan mummolaan. Minä ryntään Elsin kanssa tallille. Minni on iloisella mielellä niin kuin aina. Ratsastessa hermokipu hellittää, mutta lihakset ei toimi tuttuun tapaa aluksi. Lopussa vasta jlydän kunnon draivin päälle ja  Minnikin liihottelee niin upeasti. jokin uusi vaihde löytyy ravista, jota on tapailtu jo, mutta nyt pystyn sen ylläpitämään ja se tuntuu hienolle. Myös laukassa on paljon joustoa ja sitä rentoutta, vaikka mentäisiinkin koottuja liikeitä. Onneksi la-su on Kimmo Sulkalan valmennus, jospa saisin Minnin sieläkin liikumaan kuten tänään niin olisi kiva kuulla Kimmon mietteet tästä. Onneksi mulla parhaat valmentajat. Tämä on laji, jossa valmentautuminen todella tärkeään. Myös tärkeää löytään valmentaja, joka sopii omaan ajatteluun eli kunnitoittaa hevosta eläimenä, vaikka se olisikin kilpahevonen. 

Toinen piristys oli Tytin-tylleröinen. Pikku possu toimi ratsastuksessa niin kivasti, että otimme ekat ravipätkät. Niin pehmeä ja tahdikas ravi heti. Tuli Tuiske ja Pampula mieleen. Voi miten palkitsevaa onkaa ekat raviaskeleet oman kasvatin selässä. Palkaksi Tytti sai sokeria ja paljon hellyyttä multa ja Empulta. 

Tunnitkin sujui kivasti. Taitavia lapsia, aikuisia, hevosen omistajia sekä hevosia, poneja..omia ja muiden. Tuntien jälkeen ratsastin vielä Rosan. Löydettiin kerassaan mahtava tatsi. Rosa on mulle ihan liian iso heppa ja se vaikeuttaa yhteistyötämme joskus. Nyt kuitenkin yhteinen sävel löytyi helposti, vaikka Rosa oli aika intona. Kun ymmärsi, että todellakin saa laukata paljon niin Rosa nautti siinä missä minäkin. 

Kotona odotti vielä "yllätys"..jo reilu vuosi sitten äitin minulle hankkima peilipöytä oli saannut uuden maalin viimein pintaa sekä uudet vetimet. Laitan ehdottomasti tästä ihanuudesta kuvaa myöhemmin. Mutta nyt Elsi vielä pisulle ja untemaille.