Kesä on hurahtanut jo elokuu puolelle. Meillä elokuu on juhlia täynnä, kun kaikkien lasten synskät on tällöin ja omani myös. Omia en kyllä millään muotoa juhli koskaan. Onneksi ne hukkuukin lasten juhlien alle.

Alkukesän ihanin asia oli loma Espanjan Calpeen. Meitä oli 9pv:n reissussa minä ja lapset, mummo ja pappa sekä mun sisko ja sen mies sekä niiden pojat 21 ja 17v. Sekalainen seurakunta, mutta vietimme aivan täydellisen loman. Meillä oli lennot Helsingistä Alicanteen. Sieltä olimme vuokranneet autot, joilla huristelimme 80km Calpeen, joka on rannikkoa pitkin pohjoiseen. No meidän ajelua sinne ei voinyt kyllä huristeluksi kutsua, kun seikkailimme matkalla lähes kolme tuntia. Navi ei toiminut netin kauttaa ja gps:n kautta se jumitti ihan huollella. Meillä oli 200m2 kokoinen huvila vuokralla, jossa oli ihana puutarha ja sielä iso uima-allas. Varasimme matkakohteen vain tuo huvilan perusteella, mutta saimme yllättyä kohteemme ihanuudesta. Kesäkuussa Espanjassa on vielä hiljaista tursitien osalta. Calpe on vallan hurmaava pikkukaupunki. Rantoja oli lähistöllä varmaan kymmenkunta. Lemppariksi tuli pieni ranta kallioiden suojassa. Ranta oli hiekkaa ja pohjakin lapsille sopiva. Retkeilimme myös Valenciassa upeassa Biopark eläintarhassa. Oli aika hurjaa ajella lähes miljoonakaupungissa. Kartan oli piirtänyt paperille, mutta niin vain osasimme perille. Espanjassa ei ole ollenkaan samanlaista opastusta kuin Suomessa. Eläitarha oli kuuluisa eläinten luonnollisista oloista ja sen kyllä huomasi. Koko puisto istutuksineen oli upea nähtävyys. Lapsille lomassa oli uiminen ihan tärkeintä. Sarasta ja Inkasta tulikin aikamoisia merenneitoja. Nooa ui renkaalla, mutta oli vedessä kuin kotonaa. Hyppeli altaaseen pommilla jne. Ihanaa oli syödä pitkiä aamiaisia yläkerran parvekkeella...leivällä ilmakuivattua kinkkua. Ruoka kaupoissa on todella edullista. Ravintolassa kävimmekin vain kerran ja niiden hinnat oli samaa luokaa kuin Suomenssa. Calpesta jäin ihania muistoja ja sinne olisi vielä kiva palata. Pidän espanjalaisesta leppoisasta kulttuurista ja elämänmenosta. Siellä kiire unohtuu.

Muutoin kesän ovat täyttäneet hevoset ja kilpailut. Minnin kanssa on sujunut kisat hyvin. Sijoituksia on tullut 3-4 tasolta, jossa enimmäkseen ollaakin menty. Jopa yksi sijoutus on vaativasta B:stä. Vaativan prossat ovat olleet 61-lähes 63 tasoa eli tyytyväinen pitää olla. Itsekin olen jo oppinut sitä vähän ratsastamaan. Tulevana viikonloppuna matkaammekin Ypäjän kisaviikoille. Siellä kisaan vaan he A tasoa, kun sunnuntaina on rats.opejen mestaruus He A:4 ohjelmassa. Kiva lähteä tuonne melkein kuin lomalle. Inka ja Emppu lähtee myös.

Tytillä olen mennyt parit kisat. 1- tasolla tuli huippuradat yli 65%:a. Sitten pomppasimmekin 4-tasolle. Nuorten hevosen luokassa kelpo suoritus 62+ prosssa ja luokan puolivälissä. Suokkiluokassa saimme vain 59%:a, joka oli kylläkin He A-luokka, joten 5 vuotiaalle 10kk ratsastetulle hepalle hieman haastava. Ei liikeiden takia vaan kannon, tahdin ja muodon takia. Tässä Tytti vielä jännitti jotain , mikä on sille hyvin epätyypillistä. Varmaan isojen kisojen painetta vähän kuitenkin. Tytin kanssa onkin nuorten hevosten aluemestaruudet sekä ulkona etä hallissa vielä tavoitteena.

Projektiheppa Repekin saatiin myyntikuntoon ja ostajat löytyi heti Helsingistä asti. Repestä tuli todella mahtava ratsu. Upea rauhallinen luonne. Hienot liikeet ja ryhti. Repe kantoi luonnostaa itsensä todella hyvin. Maastossa mukavan kevyt ja kuuliainen. Pienet esteetkin se ylitti. Repe pääsi ihanaan perheeseen, jossa sille on neljä ratsastajaa.

Rosakin tuli viimein kolmennesta siemennyksestä kantavaksi. Sitten oli kaikki tähdet kohdillaan ja tärppi tuli. Olin jo ihan kypsä, kun viime vuosina on kaikki tuleet ekasta. Ensi kesänä, jos kaikki hyvin menee loppuun asti, niin ei taida liinakkovarsaa tulla. Tämän kesän Titi alkaa myös vahvasti vaikuttaan liinakolle niin kuin 1v Taikakin on. Varsat on niin ihania ja kasvattaminen kivaa...vaikka kannattamatonta ja kallista :).

Jos ajattelee kaikkea viime aikojen apahtumia niin kyllähän tähän pitää yksi synkkä asia tulla jo väliin. Menetimme yhden hevosen.. meillä 6 vuotta töitä tehneen pv-tamma Olgan. Hän sai haavan jalkaan. Pistohaava, jota huolella hoidetiin tietysti. Haava oli siisti ja alkoi hyvin parantua. Sunnuntaina Empun kanssa sitä arvioitiin, kun Olga ei enää paljon sitä edes varonut, että kannattaisiko Empun ilmoittaa heidät varuiksi viikonlopun kisoishin. No ei tarvinut. Maanantaiaamuna Olga ei varannut jalalle ollenkaa. Jostain oli tullut iso pöpö haavaan ja ärhäkkä tulehdus levisi polviniveleen. Sain klinikka eläinlääkärin paikalle, kun meillä oli Susan valmennus, niin samalla tuli katsomaan Olgan. Myöhään illalla tehtiin rankka päätös ja Olga lopetittiin lähimetsässä. Mitään ei ollut tehtävissä, kohka tulehdus oli nivelessä. Ihan järkyttävää tällainen. Olga vei monta ratsastajaa he A-tasolle ja esteilläkin kisasi 90cm tasolla. Näitä vaan tulee joskus. Neljäs hevonen oli joka haudattiin maneesin taakse metsään. Surkeaa...

Meillä oli sitten se tilanne, että uusi heppa oli hankittava. Sellainen löytyi sitten yllättävän helpolla. Oltiin Oulussa kisoissa lauantaina ja siellä oli myynissä 11v pv-ruuna. Hasse, josta tuli meillä Hessu, oli ollut rats.koulussa opetusheppana reilu 5 vuotta. Ratsastuskoulu oli lopettanut 3 viikkoa sitten. Hessu oli ollut laitsalla 3 viikkoa ja se näkyi kyllä koeratsastuksessa. Herra Heppanen oli hieman pohkeen takana. No pätkiä väläytteli hienoja liikeita ja kaikesta huolimatta tein ostopäätöksen, joska hinta oli sen kohdillaan. Nyt Hessu on  ollut meillä 3 päivää. Kaikin puolin kivalle vaikuttaa. Tänään pääsi laumaankin jo mukaan. Tytti on sen ystävä ja Matti-pomoa se väistää sujuvasti.

Tässäpä tiivistys kesästä, jota on vielä jäljellä. Nyt siivoamaan taloa ja marsujen häkkiä. Koitan tulla kertomaan Ypäjän kisaterveiset mahdollisimman pian.