Huh, huh..kaikenmoista hommaa koko ajan. Asioiden järjestämistä, työhommia, pakettien tilausta jouluksi, kuvakalenterien ja joulukorttien tilaukset. yms. Kaiken muun hässäkän lisäksi Sinjan vointi otti takapakkia.

Sinja oli sunnuntaina tunnilla oikein ihanana reippaana itsenään. Kaikki oli hyvin..söi normaalisti, joi normaalisti, tarhasi normaalisti, liikkui normaalisti. Maanantaina katselin jo, että vähän töpötti kävellessä, kun tarhasta talliin talutin. Tallissa kuitenkin ihan normaali. Tiistaina Emppu laitoi aamutallista viestiä, että Sinja on outo, ei mene muiden kanssa syömään.

Tallilla otin Sinja pois tarhasta. Tarhat oli ihan komppuraiset, kun lumi oli alkanut sulaa. Kentällä Sinja alkoi innoissaan syödä, mutta oli tosiaan liikkuessa jäykkä. Soittoa klinikalle, jonne saimme onneksi saman tien ajan. Epäilin itse kaviokuumetta, mutta klinikalla kerrottiin Sinjan olevan kuivunut ähkyn takia, vaikka oli ihan normaalisti juonut. Meillä on ämpärijuotto, joten en tätä edes ajatellut, kun Sinja on juonut ihan normaalisti. No siellä sitten tiputettiin nesteet suoneen noin 10 litraa. Tämä sai elimistön taas parempaa päin. Seuraavan vuorokauden aikana Sinja joi 60 litraa vettä, jossa oli vähän suolaa seassa. Lihasjumit alkoi myös laueta ja Sinja alottelee töitä taas tenavatunneilla ½h/pv. Toivottavasti nyt kaikki jatkuisi jo hyvin.

Tytin tyllerön kanssa olin Susan valmennuksessa. Paljon saatiin hyvää palautetta. Muodon kanssa saa olla tarkka ettei Tytti rullaa alle. On tässä hyvin samanlainen kuin äitinsä ja isoäitinsä. Tehtiin tunti töitä, mutta pitkillä tauoilla. Tytillä tuli oikein hiki. On se niin ihana tammukka. Nyt vaan laukkaa harjoittelemaan. Pitää vaan liinassa opettaa ääniavut sille niin sitten voin selästä aloittaa treenit. Tytin laukka ei ole kovin kummoinen, kun sitä on niin vähän tehty liinassakaan. Kyllä se varmasti paranee, kun saa voimaa ja varmuutta.

Stellan kanssa jatkettiin myös eilen. Oli kova tuuli ja Stella oli selvästi jännittynyt sen takia. Selkään nousussa oli rento, mutta käynnissä ei oikein halunnut liikkua. Tehtiin sitten vähän lyhyempi ratsastustreeni kuin viimeksi. Nuorten kanssa pitää osata kuunnella tarkkaan hevosta ja lopettaa aina hyvää kohtaa. Tämä vaatii paljon hevosenlukutaitoa ja sitä, että ei aina mennä eteenpäin vaan välillä vaaditaan taas vähemmän. Nuoren kanssa voi tehdä helposti virheitä, jotka vaikuttaa koko sen loppuelämään ratsuna. Siksi koulutus olisikin hyvä uskoa ammattilaisen haltuun aina.

Sain tietää huippu kuolainsääntömuutoksesta, joka on itseasiassa muutettu sääntöihin jo toukokuussa. Eli oliivikolmipalakuolain on sallitujen listassa. Tätä pehmeää ja hevosystävällistä kuolaita ei ole ollut jostain syystä lisoilla ollenkaa. Nyt on. Minulla on kahdet sellaiset jo olleet käytössä aina välillä. Sinja saa toiset nyt jatkuvaan käyttöön. Rosa sai myös. Lisäksi ostan ne myös Matille ja Taistolle. Meidän hepat on herkkiä, vaikka ratsastuskouluheppoja ovatkin. Moni on tätä ihmetellytkin, mutta hevosen saa kyllä pidettyä herkkänä, jos vaan jaksaa kaikille ratsastajille opettaa istunnan merkitystä ja sitä miten hevonen aistiin meitä niin kokonaisvaltaisesti.

Nyt töihin. Kolme tuntia. Jatko 1 ja 2 sekä kavaletti ryhmä. Kivoja tunteja kaikki. Tuntien jälkeen kapuan vielä Rosan selkään. Matin ratsastin jo aamulla. Heippa.!!