Oli ihana saada arvostella lauantaina omien tyttöjen kisaratoja. Mulla oli varmaan hymy huulilla koko ajan. Inka eilen kuvailikin ilmeitäni aika huvittavasti. Jo edellisiin kisaharkkoihin nähden oli lähes kaikilla tullut petrausta. Hevoset olivat rennompia ja ratsastajat paljon tarkempia ohjelmissaa. Nämä kisaharkat on ollut kyllä oivallinen tapa treenata. Kohta saadaankin siirtyä 1 tason kisoihin oppilaiden kanssa. Seuran omat kisatkin vahvistetaan viikonlopun kokouksessa.

Minnin kanssakin treenit alkaa helpottua. Nyt olen päässyt jo sen verran tehoja lisäämään, että pöllöenergiat alkaa olemaan hallinnassa. Oikea laukka on todella vaikeaa ja jäykkää. Onneksi Minnin mieliala alkaa olla jo vakaampi niin voi ratsastaa sitä paljon pidemmässä myödossa ilman, että tamma poistuu vähän väliä avuilta jos jonkinmoiseen ilmalentoon. Varovaisen toiveikas olo on jo tuleevaa kisakautta silmällä pitäen. Tänään Minni pääsi myös viimein pois sairastarhasta Mikki-ystävän/ pomon kanssa samaan tarhaan. Kyllä vähän Minnin piti spurttaila, kun siihen oli nyt tilaa. Tämä varmaan myös rentouttaa paljon Minniä ja myös laittaa kroppaa liikkeelle myös vapaalla.

Ville on nyt löytänyt uuden kodin. Hän muuttaa Eteläiseen Suomeen aivan ihanaan kotiin. Pääsee pihattoon kahden muun hepan kanssa. Ville varmaan soveltuu pihattoon hyvin, kun on sellainen säänkestävä heppa ja nautii liikkumisesta. Sen kanssa puuhaa vain kokeneet ihmiset, joten se on hyvä Villen helposti huolestuvalle psyykkeelle. Mutta minulla ja joukolle ratsastajia tulee Ville varmasti ikävä. Onhan Ville niin upea heppa. Varsinkin luonne on kiehtova. Tänäänkin kun tarhassa hevosia puhuttelin niin Ville tulee ihan liki ja hörisee matalasti ihan kuin juttelisi takaisin.

Hevoset on kyllä niin parasta lääkettä minullekin. Eilenkin ennen ratsastusta alaselän, si-nivelten ja lantin valtasi viiltävä kipu. Heti kun pääsin Minnin satulaa alkoi kipu helpottaa. Se on aivan ihana tunne, kun pian huomaa kipujen kaikonneen. Lihakset jotka on minulla aina kireät ja niiden päällä oleva hermokudos vielä kireämpi niin ratsastaessa nämä muuten niin puupökkelömäiset jalatkin toimivat ihan hyvin.

No niin nyt riittää taas tämä istuminen tässä. Tahtoo nämä kirjoittelut olla vähän pakkopullaa...