Läikkä on oikeastaan Torpan Ratsutallin ensimmäinen opetushevonen. Ostin Läikän maaliskuussa 1998 Yli-Lestiltä Nelma-mummolta, jolta vuosien aikana muutamia kivoja suokkeja olen ostanut. Läikkä oli silloin 6 vuotta. Nelmalla se ei ollut ollut kauaa. Hän oli ostanut sen vanhalta papalta, joka oli Läikän kasvattanut. Läikkä oli jo emänsä mukana ollut metsätöissä ja myös Läikällä oli työajoa tehty. Selässä oli myös oltu. Luonne oli puhdasta kultaa. Olin hyvin onnekas, kun sai Läikän ostaa. En vielä silloin tiennyt, kuinka mahtava hevonen Läikkä on, vaikka aavistus oli olemassa. Luotin vaistooni. 

Läikkä oppi ratsastuksen alkeet todella nopeasti. Jopa laukka, joka usein suomenhevosille, on se haastavin, onnistui heti. Läikän laukka oli alusta asti rauhallista ja niin pehmeää. Oiken pumpulilaukka. Läikkä on myös sopivalla tavalla herkkä. Läikkää pitää aina lähestyä rauhallisesti, eikä vain suonpäin rynnätä tykö. Ennen riimun laittamista on Läikkä hyvä tervehtiä silittämällä. Ratsastaessa herkkyys on säilynyt myös aina. Pohkeita ei saa paukuttaa eikä puristaa, siten jos toimii niin Läikkä pysähtyy. Jos ohjissa on epämääräinen tuntuma niin Läikkä aikoo suuta ja muljauttelee silmiää, eikä takuulla käänny kovilla otteilla. Läikkä on ollut aina aivan upea opetusmestari!

Läikällä on kilpailtu jopa kansallisia suokkiluokkia He A tasolle. Se osaa myös laukanvaihdot askeleessa. Kokoaminen on ollut sen vahvuus aina, joskin lisäykset vaikeus. Itse kisasin Läikällä vuosia mukavalla menestyksellä. Läikän herkyys oli vaan jopa hakaluus radalla. Se aisti pienimmänkin jännityksen minussa. Monesti siitä syystä radat meni "pieleen". Meillä oli hyvin voimakas suhde ja en pystynyt peittämään mitään. Vuosien varrella Läikkä on toiminut monen ratsastajan ensiratsuna kisoissa. 

Esteillä Läikkä oli nuorempana myös taitava, vaikka ei järin nopea, mutta kääntyi vaikka pennin päällä. Itse hyppäsin Läikällä yli metrinkin esteitä, mutta kisattu varmaan vain 70-80 tasolla. Noin viitisen vuotta sitten Läikkä alkoi kiellellä paljon tuli 60cm esteille, joten hyppääminen jätetiin vain puomi-50cm tasolle. Vanhemmiten Läikästä estee on alkaneet tulla pelottaviksi, eikä se oikein nauti hyppäämisestä, eikä juuri hyppää. 

Laumassa Läikkä on ollut aina johtaja. Hän on johtajana äärettömän hyvä. Koskaan ei riitele tai tappele muiden kanssa. Läikän karisma on valtava. Hän vain nostaa kaulan kaarelle, kuopaisee etusella ja korskuu orimaisesti niin kaikki hevoset kunnioittaa sitä. Nyt Läikän laumassa on Olga, joka on Läikän paras ystävä, sekä Proffa-pappa ja Sinja. Tämä nelikko on niin tiivis lauma, ettei tähän uusia hevosia ole vuosiin sotkettukkaa. Maastossa Läikkä johtaa laumaa aina perältä. Hän ei halua taakseen ketää, paitsi pikkuponit sinne saa mennä, kun Läikän silmissä niillä ei ole arvoa ollenkaan. 

Läikkä on ollut aina terveyden perikuva. Onneksi, koska kamalin asia on Läikän mielestä eläinlääkäri! Uskon sen johtuvan Läikän hyvästä hajuaistista. Maastossakin Läikkä haistaa lähestyvät hirvet aina ensimmäisenä. Reilu 15 vuotiaana on Läikän lämmönsaatelykyky ollut koetuksella kesän kuumimpina päivinä. Kerran Läikkä sai lämpöhalvausta muistuttavan reaktion. Silloin oli veto pois ja antoikin eläinlääkärin hoitaa nestetytyksen kaikessa rauhassa. Sen jälkeen opimme ennakoimaan näitä tiilanteita. Joskus keväisin Läikällä oli havaittavissa jäykkyyttä, mutta tätäkin opimme ennakoimaan. Ruokintaan eletrolyyttejä ja b-vitamiinia sekä hieman kevennetty ohjema niin ei sairaslomapäiviä tullut . Hammashoitoon ell rauhoittaa Läikän nopeasti lihakseen. Nyt viimeksi syksyllä tarkistettiin Läikän suu. Hampaat on oikein hyvät vielä. Pienen pientä piikkiä oli. Yksi hammasväli on vanhuuttaan suurentunut, joten sitä tarkkaillaa, ettei sinne jää ruokaa. Pari vuotta sitten luulin, että nyt on Läikän loppu tullut. Kesken tenavatunnin Läikkä kävi makuulle. Vein sen pian talliin ja soitin ell. Läikkä vaan makasi hiljaa silmät kiinni. Se oli ihan äärettömän pelottavaa. Vähän ennen kuin ell tuli paikalle Läikkä pomppasi ylös ja oli niin kuin ei mitään olisi tapahtunut! Ell kuuteli mahaa. Siellä kulki muutamia kuplia, joten kyse oli pikaisesta kaasuähkystä. Läikkä peitti täysin kaiken kivun. Muuten Läikkä ei ole eläinlääkäriä tarvinnut. Ei edes yskää tai kuumetta ole ollut, eikä ontumia tai isoja haavoja. 

Edelleen Läikkä tekee innolla töitä 1-2h päivässä. Ennen Läikkä haluasi olla kaikilla tunneilla. Tai varmaan edelleen, koska paukuttaa karsinan ovea kaviolla ellei mukaan pääse. Läikkä tekee nyt kuitenkin iän takia jo vähän kevyempää ohjelmaa. Vanhalle hevoselle säännöllinen liikunta on eritttäin tärkeää, joten siksi Läikkä on edelleen töissä. Haave olisi voida pitää Läikkä loppuun asti. Jonkinlaista luopumistyötä teen jo, koska Läikän työrupema on ollut niin pitkä. Katsotaan hetki kerrallaan miten pappa työnsä hoitaa. Nyt ainakin on innokas, hyvinvoiva ja kaikin puoli terve. Vanhuus ei näy kuin läsin leviämisenä jo korviin asti. Selkä on vähän painunut, mutta ei sekään paljoa. 

Läikkä on hurmaava herrasmies hevonen..suomenhevosten aatelia minulle ja varmasti monelle muullekin.