Enää yksi yö niin sitten pääsee kotiin. Täällä kuntotukessa on ihanaa ja annan itseni laitoistua ihan kunnolla, mutta ikävä kotiin on nyt jo häiritsevän kova. Haluan lapset jo syliini halittaviksi ja eläimet siliteltäviksi. 

Tänään aamu alkoi aamujumpalla. Täällä on kivoja rauhallisia jumppia, josta jäykkä kroppani tykkää. Ne on kuitenkin tehokkaita. Voi kun oppisin tekemään vastaavia liikkeitä myös kotona ja löytäisin sen motivaation. Kennenkään elämä ei ole niin kiireistä, ettei ehtisi..ei edes minun :) . 

Sen jälkeen oli rentoutusta. Viime jaksolta tuttua hommaa, joten tiesi mitä tulemaan pitää. Tämän ohjaaja soittaa sitä australialaista pitkää soitinta..tikkerituu..tai jotain sinne päin. Nyt myös äänimaljalla tehtiin ääniä. Rentoutusharjoitukset onihania ja sopii minulle, mutta olen niissä vielä todella huono. En sitten millään saa ajatuksien virtaa poikki. Hyvin nopeasti, kun vähänkään rentoudun ajatukseni vaeltavat töihin. Nyt kuitenkin rentouduin niin paljon että nukahdin. Näin kyllä saman tien unta tallita. Sellaista tyypilistä aktiiviunta, mutta ei onneksi ahdistavaa. Siitä, kun heräilin, olo oli kyllä rento ja levännyt. Varmaan vilkaasta ajatuksenjuoksusta huolimatta rentoutuminen onnistui. 

Iltapäivän suurin ohjelma oli terveyskuntotestit. Niissä testattiin tasapainoa molella tavalla..yhdellä jalalla seisominen, kapealla lankulla seisominen yhdellä jalalla, takaperin kävely. Sitten oli vatsalihastestiä, muunneltua punnerrusta, selkälihastesti sekä liikkuvuustesti. Lihaskuntotestit meni hyvin ja osa ihan huipusti. Selkälihaksissa kyllä minun ylivritteyneet selkälihakset väsyi jo kahden minuutin kohdalla. 4min oli maksimitulos. Tasapaino oli ihan ok. Käsien liikkuvuus oli taas ihan onnetonta, koska rintarankani on niin tönkköjäykkä. Ihan hauskoja testejä. Viimeksi oli ukk:n kävelytesti, josta sain keskivertoa paremman tuloksen. 

Ilta onkin mennyt tässä osastolla. Tein vähän työhommia suunnitelllen välipäivien hevosenkäsittely ja istuntakurssia. Hauska lorvia näin. Tämä on sitä mikä ei kotona onnistu oikeastaa koskaan. Olen joko lasten kanssa tai töissä. Toki lasten kanssa voin löhöilläkin jo, mutta kyllä niillä on vähän väliä jotain asiaa tai sittten vaan leikkivät niin äänekkäästi ettei siinä paljon rennonrauhassa löhötä. Nyt illalla hetken mietin kävelyretkeä, mutta onneksi valitsin löhöilyn. 

Väsyttää jo kivasti, joten voisi miettiä nukkumista. Toivosin syvää unta,  jossa ei olisi yhtään unta tai niitä olisi hyvin vähän.