Saimme tiistaina upeita uutisia Ahvenanmaalta. Abbe oli astunut Elsin. Taisimme kyyneleet tirauttaa koko perhe, kun uutinen tuli. Niin hartaasti tätä on toivottu ja nyt se viimein onnistui. Elsi oli ollut Balder-pojan luona la-ti, mutta koska Balder ei ollut astunut niin onneksi Elsin kasvattaja otti Elsin kotiinsa takaisin. Abbe on siis nyt Elsin kasvattajalla hoidossa. Abbe oli heti astutunut Elsin. Nyt astutuksia on ollut peräti viisi, joten pentujen mahdollisuus on hyvä. 2.12 ollaan varattu jo ultraan aika. Ensi viikon keskiviikkona Elsi tulee kotiin. Vielä on pari päivää kestettävä ilman koiraa. Ikävä alkaa olla jo melkoinen. Jos joku lukijoista on kiinnostunut lunnikoiran pennuista niin helmikuussa meillä voi niitä olla myynnissä. Tarkoitus on itselle jättää ainakin yksi narttu, jos vaan sellainen tulee. Nyt vaan jännätään tulevaa ultraa.

Minninkin satula tuli viimein toppauksilta. Matkassa oli hieman mutkia ja satulan tulo viivästyi parisen viikkoa. No eilen pääsin sitten tammukan selkään kuukauden tauon jälkeen. Satula ei ole vielä hyvä. Se on takaa liian pullea ja näin olleen painuu edestä alas. Istuu muuten, eikä paina mistään, mutta painopiste on väärä. Aina tämä satula on kyllä tarvinut eteen kohotusta, joten sitä varmaan täytynee testata ensin. Ratsastaessa Minni on ollut jäykkä ja jotenkin aika oudon tuntoinen. Ei kyllä onnu yhtään, joten vej:n sädeluu tuskin on enää kipeä. Tauko vaan tuntuu koko sen kropassa. Tänään on jo vähän enemmän oma itsensä, joten kyllä se varmaan hiljalleen vertyy.

Helka on löytänyt uuden kodin. Menee kylläkin ensin ylläpitoon, joka tavallaan on hyvä, koska Helka on sen verran herkkä, että oikean koti on tärkeä. Toivon, että kaikki menee hyvin ja varmaan meneekin, koska Helka on kuitenkin tavattoman kiltti ja ihmisrakas hevonen. Olisi ihana nähdä Helka myös kisakentillä ensi kesänä. Hän on niin lahjakas. Mua tavallaan harmittaa vietävästi myydä koko Helka, koska ei noin upeaa hevosta tule vastaa ihan helpolla. Mulla on haaveena löytää tai kasvattaa itselle suokki, jolla pääsee suokkien Hippos-luokkiin asti ihan pärjäämään. Taika on ehkä niin lupaava, että sen kanssa sitten neljän viiden vuoden päästä. Tyttikin on hyvä, mutta ei ehkä niin hyvä, että sillä voi pärjätä tuolla tasolla. Tytitstä haluan varsoja paljon...ensi kevälle on alustavasti varattu jo Tintin Sahrami sulhoksi. Varsoista puheen ollen Sinjan varsa Torpan Titi-Uu on myynnissä siltikin. Hinta on 4500€ sis. alv. Eli jos joku etsii kaunista liinakkoa läsipäätä sukkajalkaa niin tässä on. Titi on varustettu myös poikkeuksellisen ihanalla ja uteliaalla luonteella. Mitenkään aktiivisesti en Titiä ole myymässä, eikä haittaa vaikkei sitä kukaan ostaisikaan.

Pian saakin lähteä iltatalliin. Ajattelin Stellan vielä ratsastaa. Vielä ehdin vähän hengähtää sohvalla. Ollut kipujen kanssa poikkeuksellisen hankalaa ja jokin armoton väsymys myös vaivaa. Se varmaan johtuu siitä, kun uni on niin huonoa kipujen herättäessä vähän väliä. Vähän sellainen voiti ollut ettei tuumaan taas jaksaa, mutta pakkohan se on vaan jaksaa, ,kun ei muuta voi. Turpa-tassu-lapsi terapia auttaa :)

Eläinlääketieteen tohtori Per Michanec..tiivistelmä Hevosurheilussa 7.10 olleesta jutusta
"out of the box" eli boksin ulkopuolella ja käytännön hevoselämässä konkreettisesti karsinan ulkopuolella
-pahin virhe mitä ihminen tekee hevosen kanssa on, että ne kuvitellaan ihmisen kaltaiseksi
-hevosenpidon malli otetaan hevosista luonnossa, jossa hevonen on kova ja karski eläin
1.hevonen on laumaeläin ja ne haluavat elää ryhmissä
2.hevoset syövät ja liikkuvat paljon
3.hevoset viihtyvät ulkoilmassa
4.jatkuvasti jaloillaan olevana eläimenä hevonen ei nuku kuin ihminen..noin yksi tunti syvää unta/vrk, tämä lähinnä päiväsaikaan
5.hevosen psyyke voi hyvin, kun se saa toiteuttaa itseään vuosimiljoonaisella sisäsyntyisellä mallillaan
Jos hevosen terveydellisia oloja halutaan parantaa niin paluu mahdollisimman monessa asiassa lähelle luonnonmukaista olosuhdetta.
Voiko nykyhevosta sitten verrata villihevoseen??? Kyllä, vuosimiljoonissa syntyneet laijityypilliset käyttäytymistavat eivät muutu muutamassa tuhannessa vuodessa.
Nykyhevonen asuu usein lämpimässä tallissa ja ulos mennessä loimitetaan eripaksuisilla loimilla, jopa tallissakin ja kesällä...
Milloin hevosella on kylmä? Silloin kun lämmöntuotanto on pienempi kuin lämmön luovutus. Tällaista tilannetta ei käytännössä pääse aikuisella hevosella syntymään.
Paikallaan seisovan 500-kiloisen hevosen elimistön kriittinen raja on -25 astetta. Tämän jälkeen sen täytyy lisätä energiantuotantoaan jollain tavalla. Lyhyellä aikavälillä tämä tapahtuu värisemällä (eli huomio hevonen ei värise siksi, että sillä on kylmä vaan se lisää silloin energiantuotantoaan!!!). Pidemmälllä aikavälillä hevonen kasvattaa ns.ruskeaa rasvaa. Kun hevonen lisää energiantuotantoaan se tarvisee lisäenergiaa eli kylmällä ilmalla hevonen syö enemmän. Jos ruokaa ei ole saatavilla enempää niin pitkällä aikavälillä hevonen saattaa laihtua. Mutta mitään hätää hevosella ei ole kylmällä. Ihmisellä tämä raja on +27 astetta ja pigviinillä -40 astetta.
Lämpöä luovutetaan sitä tehokkaammin mitä enemmän suhteellista pinta-alaa on. Isoilla eläimillä tämä suhteellinen pinta-ala on aina pienempi. Poneilla pinta-ala on hieman isompi kuin hevosilla näin ollen niille onkin kehittynyt paksumpi karva.
Hevosen hikoilu. Valmennuksessa hevonen hikoaa. Tällöin hevosen keho tuottaa sisäistä lämpöä joka pyrkii kehosta pois. Tämä lämpö muuttaa hevosen hien kaasuksi. Kaasuuntunut vesihöyry lähtee nousemaan kohti karvan kärkeä. Karvan kärkeen ehdittyään kaasuuntunut vesihöyry on viilentynyt ja muuttunut jälleen pisaramaiseksi. Se ei kuitenkaan ole enää hevosen iholla, joten hevosen iho on tässä vaiheessa on kuiva ja lämmin. Talvella kuivuminen tapahtuu hitaammin, joten hevonen näyttää pitkään märältä.
Hevosia kuitenkin loimitetaan paljon, mutta kylmältä suojaaminen ei saisi olla loimituksen syy, koska hevosen eivät palele alle -25 asteen lämmössä tai sen siinäkään, jos heillä on tarpeeksi ruokaa tarjolla. Tätä myös nykyaikaan vaikeuttaa eläisuojeluaktivistit, naapurit tai ylipäätänsä ihmiset jotka eivät tiedä, että hevonen ei ole karvainen ihminen.
Hevosen karvapeite toimii samalla tapaa kuin linnun höyhenet. Karvankohottajalihaksilla hevonen kylmällä ilmalla pörhentää karvansa. Näin karvonen väliin mahtuu ilmaa ja tämä ilma lämpenee, kun hevosen ihosta vapautuu lämpöä. Loimittamisella saadaa aikaa se, että tätä pörhentämistä ei pääse tapahtumaan ja hevosella voi olla paljon ikävämpi loimen kanssa ulkoilu. Varsinkin, jos loimia laitetaan useampi päällekäin. Myös loimen istuvuus ei ole aina hyvä, joten sekin tekee loimen epämukavaksi.

Tallillakin hepat ovat alkaneet saada hokkikenkiä jalkaa. Eilen Minnin sai myös ne rengaskengät ja pohjalliset eteen. Tämä viikko on kävelytystä luvassa ja ensi viikolla alkaa sitten ratsastus. Luottavaisin mielin olen edelleen. Olen paljon hakenut tietoa sädeluu vaivoista ja jututtanut valmentajia jne. Nyt kun hoito on oikea niin vaiva voi olla oireeton pitkään. Nyt on ollutkin hyvin aikaa keskittyä Helkaa ja Stellaan. Helkalle tuleekin katsoja huomenna. Toivottavasti olisi jo oikea ihminen. Helka on niin upea, että kohta en raaski myydä sitä. Se on todella taivata. Osoittanut jo nyt kokoamiskykyä. Kun ollaan saatu kaikki ongelmat purettua ja luottamus on kehittynyt niin Helka oppii kaiken todella nopeasti. Nyt tekee jo ihan kisatason väistöt ravissa. Eilen tehtiin ravista pysähdyksia ja peruutuksia tuosta noin vain. Laukat nousee jo ilmavasti käynnistä. Helka on suuremmoinen. Pikku-Stella on saanut myös voimaa ja jaksaa kantaa jo paremmin. Sillä on kyllä niin huikeat liikkeet, että en malta odottaa kisauraa sen kanssa.

Niin ne messutkin tuli ja meni. Ainoa harmillinen juttu oli, että meidän osasto oli ihan urheiluhallin juoksusuoran päässä...siis perimmäisessä nurkassa. Tänne piti olla reitti niin, että isosta salista tulee kierros tänne, mutta se ei ollutkaan näin. Väkeä kyllä kävi paljon, mutta uskon ettei kaikki kuitenkaan tänne osaneet tulla. Päivä oli kuitenkin onnistunut ja erittäin mukavaa vaihtelua arjen keskelle. Vaikea sanoa oliko tästä tallillemme hyötyä, mutta toivottavasti tämä joutakin uusia asiakassuhteita poikisi. Ratsastus on harrastuksena muutoksen kourissa ja tänä kyllä on väistämättä meilläkin näkynyt. Kursseilla ollaan kyllä saatu vähän piristystä perustunteihin. Lisäksi pienryhmätuntien suosio on taattu. Tavallaa ne asiakkaat jotka ratsastuksen nykyään aloittaa ja jatkaa niin kyllä sitten myös panostavat siihen. Käyvät useammin tunneilla. Myös suuri osa asiakkaistamme on aikuisia harrastajia. Se mikä on vaan suunnattoman harmillista, että hevosenhoitaja kulttuuri on lähes kadonnut. Tämä tarkoittaa sitä, että hevostaidot ovat puutteellisia nykyään yhä useammalla ratsastajalla. Tämä vaikuttaa osaltaa myös ratsastuksen oppimiseen, kun ei enää tunneta hevosta niin hyvin eläimenä. Mielenkiinnollakin seuraan mihin suuntaan ratsastus kehittyy. Toivottavasti hyvään.

Nyt on melkein pakko lähteä siivouspuuhiin. Lasten leikkihuonen on kuin pommin jäljiltä. Jos menen heti sen siivoamaan niin ehdin vielä lepuuttaa selkäni työkuntoon illaksi. Harmillisesti selkä juilii pahasti. Uudesta biolääkeestä kyllä miellän olleen apua enemmän kuin edellisestä. Vasemman lokan tilanne on jotenkin parempi. Aamuisin on kyllä edelleen parintunnin kipuilut ja jäykkyydet ennenkuin vertyy. No sitä tää nyt vaan on ja tulee olemaan.

Meidän osastolla on lapsille kepparirata. Sen pomppineet voivat osallistua ratsastuslahjakortin arvontaan. Osastolla voi kuvista äänestää tallin kauneimman hevosen kuvaa ja taas pääsee arvontaa. Esitteitä on monenlaisia. Vähän karkkiakin tarjolla. Olen tässä koko viikon odottanut uutta mustekasettia tulevaksi, jotta pääten materiaaleja tulostamaan ja tekemään valmiiksi. Toivottavasti se tänään tulee. Olen ihan intoa täynnä tästä suunnittelusta.

Tytöillä on messuilla muutakin hommaa kuin ohjata kepparirataa. He pääsevät Kylänraitin Kirppiksen malleiksi. Meidän lastenhoitaja oli kirkkipsellä harjoittelussa ja myöskin juontaa muotinäytökset niin tätä kautta tytöt pääsivät malleiksi. Ihan mielettömän hauska juttu tytöille. Onneksi ovat rohkeita esiintyjiä.

Tevetuloa messuille Kannuksen Kitin Vapariin eli urheiluhallille lauantaina 29.10 klo 10-15!!!

Esikoistani odottaessa en juuri perehtynyt vauvanhoitoon liittyviin asioihin, enkä kyllä myöhemminkään. Toki nyt sellaiset perusjutut, että miten puetaan, syötetään ja mitä syötetään. Inka syntyi ennenaikaisesti rv 35+1, joten oli hyvin selvää, että häntä imetetään kellon ympäri 2h välein siis toki vauvavtahtisesti, mutta väli oli tuon 2h parisen kuukautta. On uskomatonta mistä ne voimavarat syntyy, kun kysessä on oma lapsi. En ollut koskaan väsynyt, kun öisin heräsin, vaikka sen olin kyllä kuullut, että näin pitäsi olla. Jotenkin minusta tässä auttoi se, että näin pystyi auttamaan oman vauvani parhaaseen mahdolliseen elämän alkuun. Taistelin kyllä imetyksen kanssa. Koska yrittäjänä oli vielä töissä kolme ja puoli tuntia joka ilta siitä asti, kun Inka oli 2 viikkoa, niin piti saada maito pumpattuakin näiden mun poissaolojen vuoksi. Inka oli heti vauvana energinen ja eläväinen lapsi, jolle riitti unta normaalia vähemmän, niin kuin tätäkin päivänä. Nukkuminen oli aina haastavaa, mutta pidin sitä lähinnä normaalina. Pitkät reilu 2h päikyt onneksi onnistui, kun tällöin aina kärräsin Inkan maneesiin nukkumaan, jotta pystyin ratsastamaan samaan aikaan. Oli hauska, kun silloinen hevoseni, havaisti Inka heräämisen aina ennen minua. Inka oppi nukkumaan yönsä kohtuullisen hyvin vasta reilu kaksi vuotiaana. Ollaan nukuttu aina samassa sängyssä, joten tämä ei minusta ole ollut mikään valtava ongelma, joka olisi tehnyt minusta zompiäidin. Ehkä aikakin kultaa muistoja, mutta todellakin vauvat on vauvoja niin lyhyen ajan.

Saran raskaus oli yhtä haastava kuin Inka. Makasin kaiken mahdollisen ajan vaakatasossa niin kuin Inkaakin odottaessa. Sara syntyikin vasta 38+3 viikoilla. Sara oli parempi nukkuja heti, mutta koska imetin pitkään niin yöllä syötin myös. Saran syntyessa Inkan nukkumiset oli vielä huonoja, joten sinäänsä vauva ei öihin muutosta tuonnut. Itse todellakin väitän, että kaikkeen tottuu.

Nooan raskaus oli kaikista haastavin. Makasin viikon osastollakin tipassa, kun synnytys oli käynnistyä rv 25. Sinnittelin lopulta niin, että Nooa syntyi vasta 37+0 viikolla, pari tuntia yli puolenyön ja näin ollen oli ikään kuin täysiaikainen. Nooa oli nukkumisessa haastavin. En kyllä muuta odottanutkaan. Nooalla oli refluksitauti ja infektiokierre, josta päästiin vasta ns.kuiville Nooan ollessa 1v4kk. Onnistui saaman hoitosuhteen Helsingin Antioksidanttiklinikalle Rauli Mäkelälle. Laajat dietit sai lopulta Nooa paranemaan. Alkuun oli pois kotimaiset viljat, soija, maissi, muut palkokasvit, maitoproteiini. Jo väärä öljy riisimaidossa, jota Nooa joi, sai oireet alkamaan. Nooan vauva aika oli kyllä kamalaa, koska huoli omasta lapsesta oli niin suuri ja se voimattomuus, jota kokee lapsen ollessa kipeä. Toki olin väsynyt, kun Nooa heräsi 5-15x joka ikinen yö. Nykyään Nooan on hyvin terve poika, jolla on enää laktoosi pois ruokavaliosta.

En ole vauvojen nukkumaan opettamista vastaan millään tavalla ja tämä on asia, johon olisi ehdottomasti saatava tukea ja apua neuvolasta enemmän. Mutta vauva-arkeen kuuluu myös se, että vauva herää ja sairastaakin välillä. Se on minusta normaalia. Vauva tarvii myös läheisyyttä paljon. Niitä harvoja tekstejä, joita olen lapsista lukenut, on lause, että laspi on ollut riittävän kauan sylissä silloin, kun hän itse haluaa siitä pois. Käytännössä vauvahan ei halua sylistä pois :).

Me nukutaan edelleen osittain perhepedissä ja tämä sopii meille. Itse en kokenut vauvojen imetystä öisin mitenkään kamalaksi, eikä minusta tullut zompia, vaikka taatusti silmäpussit oli näyttävät. Nyt, kun lapset jo nukkuu, vaikkakin edelleen lähelläni, niin ainoa mikä oli kamalaa vauva-arjessa oli Nooan sairastaminen. Tuolloin tärkein puheenaihe oli mikä värinen oli Nooan kakka..tästä saa jo huumoriankin revittyä näin jälkikäteen. Sain lapset myös aika myöhään eli olin silloin 32-36 vuotias, joten pystyin elämään lapsille paljon, vaikka minulla oli yritys. Ehkä tämä maksoi avioliittoni, vaikka ei oikein sitäkään allekirjoita.

Jotenkin tässä kaikessa vastustan ehkä eniten sitä, että puhutaan niin paljon siitä väsymisestä ja kiireestä ylipäätänsä. Inhoan tässä samassa sanaa ruuhkavuodet. Joo ne on kaikilla perheillä, joten ei sitä tarvitse niin korostaa ja alleviitava. Harvoi edes viitsin kirjoittaa tällaisista aiheista, koska minulla on aika vankat näkemykset näihin, jotka taatusti herättää jopa närääkin. Vauvat vaan heräilee niin kuin me aikuisetkin. Työn ja pienten lasten sekä perheen yhteensovittaminen on kalenteria täyttävää, mutta niin vain on. Lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu kokoajan. Keskitytään enemmän elämään hetkessä, vaikka kaikki hetket ei ole kuin valokuvassa.

Kaikkeet tottuu. Viime päivinä olen ollut taas todella kipeä välillä, mutta ihan oikeasti tähänkin tottuu. Akuutti kipu on paljon lamauttavampaa kuin olla tällainen kipukroonikko. Toissa päivänä kyllä iltatallin jälkeen keräilin itseäni varmaan 10 minsaa tallilla ennen kuin suunnistin kotiin lasten tykö. Väliin se kipu lamauttaa minuakin.

Kaiksesta tästä huolimatta minulla oli ihanat vilkkaat, energiset ja riehakkaat lapset. Ihana talli ja työ, jota ilman ei tule toimeen, vaikka kroppa on toista mieltä. Hevosen selässä onneksi vietän aina kivuttomimmat hetkeni. Sinne suuntaan nytkin, kun selkää vihmoo aika tavalla. Lapset on koulussa, joten kaksi heppaa endin ratsastaa.

Eletään elämään hetkessä ja kukin tyylillään. Ehkä tähän pitäsi vielä lisätä viime aikojen otsikoiden takia myös, että omannäköisenä...normina, luikkuja tai pullukkana. Itse kuulun tuohon luikkusarjaan ja tuskailen kaupassa, kun sopivimat vaatteet löydän lasten osastolta :). Valoa kaikille tähän pimeään vuoden aikaan, vaikka on myös terveellistä väliin synkistellä.

Kolme tuntia tutkimuksia kesti, mutta paljon selvisi. Minni oli saikun jäljiltä super jäykkä ja vasemmassa etusessa näkyi kovalla alustalla spontaani ontuma. Juoksutettiin kovalla, vähän penheämmällä ja pehmeällä, taivutettiin ja puudutettiin. Sitten kuvattiin. Löydös oli vasemmassa sädeluussa muutosta. Iso asia, mutta oikealla alustalla ja kengityksellä on merkittävää vaikutusta tuon etenemiseen. Myös Minni saa etusiin rengaskengät ja pohjalliset. Anturat oli myös turhan ohuet ja etusten kannat vähän matalat. Tuolla rengaskengällä saadaa tukea kannalle, joka parantaa myös kantojen kasvua. Takasissa Minnillä on ollut rengaskengät jo lähes kaksi vuotta. Niillä saatiin takasten kannat jo paremmaksi. Nyt pistettin kortisonia kavionivelleen ja vuohisniveen. Kuukauden päästä kontrolli. Jos tästä ja kengityksestä ei riittävää apua niin sitten jotain uutta lääkettä, joka on Tiltreniä (en ole varma kirjoitetaanko se noin, mutta moni varmaan tietää mitä tarkoitan) parempaa. Olen päättänyt pysyä tämän asian kanssa nyt reippaana, vaikka huolettaa ihan hulluna. Aika näyttää mitä tapahtuu. Kouluratsulle tämä ei kuitenkaa niin iso tuomio ole. Varsinkaan Minnin tässä koulutusvaiheessa, kun ollaan saatu painopistettä muutenkin jo takaosalle paljon. Muuten kaikki oli hyvin. Keuhkoissa oli vähän limaa, josta otettiin näyte. Veriarvot hyvät. Kengittäjälle soittelinkin jo kotimatkalla ja jo tällä viikolla saadaan kengitys muutettua. Onni on asiantuteva kengittäjä!

Nyt en jotenkin osaa edes muuta kirjoittaa. Susan valkku oli myös tänään. Olin munaka Stella ponilla, joka sai vuolaita kehuja liikeistään ja myös luonteestaa. Stella on kyllä ihan surerdressagepony :) .

Minnin kanssa on ollut vähän ongelmaa ja huonoa tuuria. Olimme kauden viimeisissä kisoissakin. Maneesissa oli ihana kuitupohja, joka kuitenkin oli jostain syystä kova. Kaviot kopsui siinä. Minni liikkuu heti huonosti. Elastisuus katoaa. He a:ssa saatiin rikkeettömästä ohjemlasta 65+ prossia ja oltiin kolmansia. Hallialuemestaruudesta va b- tasolla 60+%:a ja oltiin jossain puolen välin paikkeilla. Noiden kisojen jälkeen ollaan otettu vähän kevyemmin ja jumppailtu lähinnä. Tämän viikon keskiviikkona sitten oli tamma takaset ihan paksuna ja toinen etunenkin vähän. Diagnoosiksi tuli virustauti, jota on ollut paljon nyt liikkeellä. Säikähdin ihan älyttömästi, mutta onneksi turvotus alkoi loppuviikkoa kohden laskea. Maanantaina mennäänkin Kiuruvedelle klinikalle. Siellä on joku hengitystie spesialisti paikalla, joka tutkii Minnin kurkun ja keuhkot. Tehdään samalla tsekkaus jalkoihin kisakauden jälkeen. Varmaan tuon taudin takia myös laajempia verikokeita.

Tytin-tyllerö oli myös hallialuemestaruuksissa. Menin sillä avoimen KN-spesial luokan. Siisti ohjelma ja prossia 60. Ratsastin sillain ihan kivasti eli vähän mennä hengaillen. Nuortenhevosten aluemestaruusluokassa ratsastin sitten kunnolla ja vaadein Tytiltäkin jotain. Prossia tuli 62+ ja olimme luokassa 8/18, mikä on erittäin hyvä sija puokkien joukossa. Tytin suunnitelmiin kuuluu taas ensi kesänä astutus. oriiksi on kaavailtu Tintin Sahramia.

Lapsilla on ollut syysloma tällä viikolla. Inka kanssa teimme pienen pikaisen retken Ahvenanmaalle maanantaista tiistaihin. Veimme Elsin sen kasvattajan luokse astutuksille. Hänellä on kaksi urosta, jota voi käyttää Elsille. Meillä oli aivan ihana reissu, vaikka kilometrejä tuli varmaan 1200. Mentiin Kustavista vaijerilautalla jollekin saarelle ensin ja siitä isommalla lautalla Åvoon, josta 22km Abbe-lunnin kotiin Torsholmaan. Olimme siellä yötä. Tämä pieni kolmen saaren ketju oli aivan uskomattoamn kaunista seutua. Nyt vaan toivotaan, että viimein Elsin astutus onnistuisi. Olemme niin koirakuumeessa.

Mulle on aloitettu uusi biolääke Humira. Jotenkin se tuntuisi auttavan. Lonkat on olleet ehkä vähän paremmassa kunnossa. Tarkkana tosin saa olla mitä tekee ettei rasitusta tule liikaa. Tämän päivän Kärkkäisen reissu pakottaa nyt aika lailla. Taidankin lähteä iltatalliin ja ratsastaa Tytin niin se varmaan korjaa tilannetta. Tulen raportoimaan Minnin klinikkareissusta myöhemmin.

Estekisat tallilla meni hyvin. Tai oikeastaa Inkalta ja Mikiltä vähän huonostikin. 50cm luokan alussa eka esteen jälkeen Mikki otti lähdöt ja Inka tippui kyydistä. Kyllä oli kova paikka Inkalle. Kävi sitten kävelemässä ponin ja pappan kanssa vähän maastossa ja keräilemässä itseään. Inka on hyvin kilpailuhenkinen, joten tällaiset kolahtaa, mutta onneksi Inka toipui pian ja taas oli hyvillä mielin kisoissa hääräämässä. Ponikin sai pian anteeksi. Mikki osaa olla väliin hieman haastava.

Olimme viime lauantaina Yli-Härmässä 1-tason kisoissa Inkan ja Mikin sekä Empun ja Hessun kanssa. Täällä oli kaksi lasten luokkaa. Eka oli 10v ja alle ja toinen 16v ja alle. Nyt Inka ratsasti niin tarkasti ja huolellisesti, että sai pidettyä Mikin kuulolla omille avuille, eikä ulkopuolisille toihuille. Ekassa luokassa kaikki hyväsytyn radan saaneet voitti. Toisessa prossia tuli 62+ ja sijoitus oli 7/11. Hienoa! Inka oli ehdottomasti nuorin kisaaja ja noin hyvin pärjäsi. Emppu ja Hessu menivät tuttarin aj He B:0 luokan. He olivat prossilla 65+ ja 62+ molemmissa luokissa ekoja. Hessu oli ihan mielettömän kiva ja oikein nautti esiintymisestä. Nyt liikkui hyvin eteen koko ajan. Tästä on hyvä jatkaa talvitreeniin ja kohti ensi kauden kisoja. Muutenkin oli kiva todeta, että hessu matkustaa hyvin ja seisoo kopissa niin kauan kuin pitää.

Tapasin kisoissa entisen ponimme Romekin eli Rommin. Rommi on eestinheppa, joka oli ihan todella hieno, sekä ko että re. Se loukkaantui tiettävästi laitumella. Käytin sitä Hyvinkäällä skintissäkin. Siellä eläinlääkäri paikansi vamma-alueeksi si-nivelen ja antoi ponille eläkepaperit. Ei toivoa kuntoutumisesta. Myin sen sitten 500€:n hintaan seurahepaksi. Kerroin, että voihan se vielä kuntoutuakin, jos saa vaan aikaa. Kuulinkin siitä parin vuoden päästä, että he olivat meneen vähän ilman satulaa maastossa ja ajaneet. Nyt Rommi oli uudella omistajalla, kun entinen oli muuttanut ulkomaille. Hän kisasi ko ja re. Rommi on siis ihan kunnossa. Mahtavaa, että on toipunut. Tuon alueen vammat on usein vaikeita.

Minnin kanssa ollaan keskitytty notkeuteen. Nivelillä ollaan menty jos jonkinmoisia taivutuksia. On ollut tosi kivaa ja huomaan jumpan merkityksen. Sunnuntaina oltiin Kokkolassa Kirsi Hacnerin valmennuksessa. Oli todella kivaa. Minni oli aivan ihan ratsastaa. Kirsi neuvoo todella perusteelisesti joka asia. Mentiin paljon sulkuja diagonaaleilla ravissa ja laukassa. Varsinkin ravisulut on mulle tosi vaikeita. Näihin sain nyt hyvää oppia. Vaihdot on parantuneet myös. Lähes kaikki mitä tehtiin oli puhtaita. Eilen oli sitten Susan valkku. Sekin meni hyvin. Vielä on yhdet kisat parin viikon päästä. Ihan kiva ja kiva myös, että ne on viimeiset. Sitten saa keskittyä treenaamiseen. Oikein odotan talven treenejä. Minni tuntuu niin kivalle ja mennään eteenpäin koko ajan. Siirto vaativin luokkiin oli mulle vaikea, mutta nyt haluan oppia ratsastamaan vaativan B:n tehtävät täydellisen tarkasti ja samalla pitää Minni notkeana. Jo tässä vaiheessa haluan asettaa ensi kaudelle vaativa a-startin tavoitteeksi. No niin nyt tavoite on kirjattu niin sitä kohti sitten.

Kaikki koulutuksessa olevat hepat etenee suunnitelmien mukaan. Kaverin heppa Einari, jota olen ratsuttanut syksyn on nyt myynnissä, mutta ei varmaan kauan, koska Einarin luonne on 10+++ ja lupaavan oloinen ratsunalku muutenkin. Luulisi ostajajien löytävän tämän pian.Helka-tammasta kuvataan tällä viikolla myös myyntivideot. Helkalla on vähän luurankoja kaapissa, mutta niitä on nyt purettu hyvällä menestyksellä. Raamikas tamma alkaa olla näyttävä ratsu jo. Stella- poni kanssa ollaan menty ekat laukat selästä. Stella on super!!! Laukkaa unelma hyvin täydellisessä tasapainossa. Tämän kanssa tulee aina hyvälle tuulelle. Hevosten kouluttaminen on aina yhtä kivaa ja palkitsevaa.

Kaiken tämän touhun keskellä olen voinut huonosti. Kävin uudessa mri-kuvassakin ja tulehdukset si-nivelissä ennallaan. Seuraavaksi vaihdetaan biolääke toisen merkkiseen. Toivottavasti siitä olisi apua. Väliin näiden kipujen ja sairauksien kanssa on ihan sinut. Väliin taas ottaa päästä ja masentaa. Nyt juuri ottaa päästä, kun voimavarat on kertakaikkiaan niin rajalliset. Pelkään myös nyt enemmän, että ratsastus alkaa olla vaikeaa. Onneksi se ei ole vielä sitä. Edelleen satulassa olen kivuton. Paljon joudun lepäämään, jotta arki sujuu ja jaksan töissä. Nytkin menen pitkäkseni, koska selkä ja lonkat on tosi kipeät, kun innostuin tallilla siivoamaan tarhoja.

Minnin kanssa oltiin 3-tason kisoissa viime sunnuntaina. Mentiin ensi Kenttä kutonen. Minni tuntui kivalle verkassa ja radalle lähdin luottavaisin mielin. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta ensimmäisessä keskiravissa Minni säikähti jotain ja kuumui ihan totaalisesti. Ryntäsi siinä kiitolaukkaan häntätötsällä. Sain sen raville onneksi, mutta siitä jatkettiin pörheänä passagemaista ravia. Äänellä rauhoittelin tammaa ja tein satoja puolipidätteitä. Mietin jo, että keskeytänkö koko ohjelman. Onneksi hiljalleen Minni alkoi taas kuunnella. Valitettavasti aika monta kohtaa mentiin selkä jäykkänä, joten numerot oli 4.5-6 välillä lähes koko raviohjelma. Loppu meni kuitenkin 6.5-7.5 tasoa. Kiva huomata, että melko perus suorituksesta saadaan jo seiskaa. Prossia kertyi kuitenkin 64+ ja olimme luokassa neljänsiä. En voi olla kuin tyytyväinen, koska alku meni niin huonosti. Vaativa B:1 ohjelma sujui hyvin. Valitettavasti vaihdot eivät olleet puhtaita niin niistä saatiin vain 4-5 numeroita. Muuten taas oikein hyviä numeroita, joten prossat 61+ ja sijoitus viides. Eka sijoitus vaativassa! Jes!

Tuolla kisareissulla veimme myös Taiston uuteen kotiin Kauhavalle. Tai uudet omistajat haki sen kisoista. Olin niin iloinen, kun Taistolle löytyi niin hyvä koti ja ihanat uudet ihmiset. Minulla on ollut onnea viime aikoina hevoskaupoissa, kun olen löytänyt niin maalaisjärkisiä ja hevosystävällisiä uusia ihmisiä hevosilleni. Aihe joka on pinnalla monesti kisakauden aikana, kun näkeen paljon hevosihmisiä. Vieläkin niin usein kuulee kuinka hepat omat pelleilleet radalla jne. Oikein naurattaa tällainen. Ei Minnikään noissa viime kisoissa mitään pelleillyt..hevosen pelko on aina todellista.

Tänään on perjantai ja sen jotenkin huomaan kitisevistä lapsista. Viikon skarppaaminen koulussa purkautuu kitisemisenä ja narisemisena. Nytkin Nooa tuossa kitisee vuorostaa. Kait on parempi lopettaa tämä ja mennä leikkimään vielä legoilla ennen töihin lähtöä. Toivosin ennemmin lepohetkeä sohvalla...meillä on uusi sohva! Aivan suuremmoisen ihana kulmasohva. Vanha oli kolmen lapset jäljiltä aikamoisen ryyteinen.

Huomenna kauden viimeiset kisat myös tallilla. Estekisat. Inka on mukana 30 ja 50cm luokassa. Kaikki lapset menee keppareissa. Inka ja Mikin hyppelyt ovat edenneet mukavasti, vaikka Mikki ei mikään estetykki olekkaan.

Se mikä jäi mieleen näistä kisoita, oli se, että kyllä kouluratsastus onkin vain jäyhää katseltavaa. Ei ihme ettei laji vedä yleisöä. Estekisoissa oli reaaliaikainen tulospalvelu. Equipen kautta pystyi omasta kännystä seuraamaan mitä radalla tapahtui. Yleistö eli suorituksissa mukana ja kuulutuskin oli tsemppaavaa. Palkintojenjaot vauhdikkaita ja kuuluttajan hehkutusta. Koulupuolella taas kuulutus oli hyvin asiallista. Ratsukoita ei kerrottu mitään ylimääräistä. Palkintojen jaot oli jäykkiä ja nopeita. Yleisö juuri ja juuri taputti suoritusten jälkeen...siis se vähäinen yleisö joka oli paikalla. Sääli..näissäkin kisoissa mentiin ponien sm:t ja power cuppia sekä eri ikäluokkien derbyjä. Tulokset tuli kyllä equipeen, mutta aikoinen päästä. Kyllä pitäsi kouluukin saada reaaliaikainen tulospalvelu ja jotain säpinää...

Eilen oltiin sitten aluemestaruuksissa Vaasassa. Siellä on upeat uuden kentät ja tilat raviradalla, mutta armoton vesisade kyllä latisti kisat. Yleisöä ei ollut ja lähtöjä oli vähän. Kentät oli yhtä kuralillua. Toisen kentän keskustan peitti noin 20x18 kokoinen yhtenäinen vesilätäkkö. Tytin kansa menin nuorten mestaruusluokassa HeB:3. Ihan ok rata prossin 63 sij.12/17. Toki Tytillä, kun on vielä vähän voimaa, niin sen liikeisiin huono pohja vaikuttaa heti. Minnillä mun piti mennä 3-tason He aluokka, mutta tämä oli siinä järvikentällä, joten Minni ei siihen putiin todellakaan mennyt ja oli pakko keskeyttää suoritus. Otti ihan älyttömän paljn päästä. Onneksi en suivaantunut niin, että oltaisiin lähdetty, vaan menin sennumestaruus radan vielä. Se oli fein va b junioreiden joukkueohjelma, jos en väärin muista. Vaativa ohjelma meille. Olin todella iloinen siitä , että Minni ylipäätänsä liikuin mudassa. En paljon vaatinut, joten prossia 60+, sij. 8/18 silti. Yksi vaihto meni tosi huonosti. Verkka oli niin veden vallassa, että en tohtinut kuin pari vaihtoa siinä kokeilla. Kaikesta huolimatta Minni tuntui tosi kivalle radalla. Nyt taas liike eteenpäin alkaa palautua.

Ensi viikonloppuna onkin Kirsin valmennus. Onneksi, kun sitä kaipaan. Minulla on koko ajan Minnin kanssa sellainen tunne, että kohta alkaa noit vaativan palaset loksahtaa vielä paremmin paikoilleen. Tähän tarvii valmentajien apua.

Tallille muuten kuuluu hyvää. Hessu on sopeutunut joukkoon vallan mainiosti. Tunneilla liikkuu jo paljon paremmin eteenpäin. Alkuun vähän jännittää uusia ratsastajia, mutta kun huomaan kaiken olevan hyvin niin tekee töitä tosi kiltisti. Kaikki on tykännneet sillä ratsastaa. Hyppäämäänkin Hessu pääsi. Kevyesti ylitty 80cm:n tehtävät. Ei edes oikein vielä hypännyt. Ihana heppa on kyllä, jotenkin persoonallinen. Se on minun mieleen. Vaikka meillä on rats.koulu niin en silti pidä pystyynkuolleista hevosista, vaan sellaisista joissa on jotain persoonaa.

Huomenna alkaakin lapsilla koulu. Nyyh, minun pikku Nooa-vauva aloittaa eskarin. Nooan on jotenkin paljon pienempi kuin tytöt aikoinaan. Onneksi tämä vuonna kyydit menee paremmin kuin hyvin. Nooa ja Sara menee samalla taksilla, joten kulkevat tuon matkan Rekiläntielle kahdestaa. Se hyvä puoli tässä on, että voin alkaa ratsastaa päivällä ja pääsen töistä  heti tuntien jälkeen kotiin.